|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
VIIDESKOLMATTA
RUNO |
IL VENTICINQUESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lo sposo, la sposa e
il corteo sono ricevuti in casa di
Ilmarinen |
10 |
Jopa viikon vuoteltihin,
vuoteltihin, katseltihin
neion nuotehet tulevan
seppo Ilmarin kotihin:
silmät vanhoilta valuvi
ikkunoissa istuessa,
polvet nuorilta nojuvi
veräjillä vuottaessa,
lasten jalkoja paleli
seinuksilla seisoessa, |
Già da un pezzo si aspettava,
si aspettava, si guardava
del corteo nuzial l'arrivo
d'Ilmari
fabbro alla casa:
e dei vecchi goccian gli occhi
mentre stanno alle finestre,
e dei giovani i ginocchi
piegan già presso le soglie;
brucian dei fanciulli i piedi
appoggiati alle pareti, |
|
|
|
|
kului kengät kesk'-iältä
rantasilla raittaessa. |
e degli uomini le scarpe
si consuman sulla spiaggia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Niin huomenna muutamana,
päivänä moniahana
kumu kuuluvi salolta,
reen kapina kankahalta. |
Una certa mattinata,
un bel giorno, un gran fracasso
si sentì venir dal bosco,
dalla landa un suon di slitta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Lokka, luopuisa emäntä,
Kalevatar, kaunis vaimo,
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Se on poikani rekonen! |
Lokka, la gentil signora,
Kalevatar, bella donna,
disse allor queste parole:
«È la slitta di mio figlio |
|
|
|
|
Jo tulevi Pohjolasta
nuoren neitonsa keralla! |
che ritorna da
Pohjola
con la sposa giovinetta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Lähes nyt kohti näitä maita,
kohin näitä kartanoita,
ison saamille tuville,
vanhemman varustamille!» |
«Vieni or verso queste terre,
verso queste abitazioni,
queste stanze fabbricate
da tuo padre, ed arredate!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
30 |
Se on seppo Ilmarinen
jo kohta kotihin saapi,
ison saamille pihoille,
vanhemman varustamille. |
Non appena
Ilmari fabbro
giunge presso alla sua casa,
ai cortili fabbricati
dal suo babbo, ed arredati, |
|
|
|
|
Pyyhyet vihertelevät
vesaisilla vempelillä,
käkyet kukahtelevat
korjan kirjavan kokalla,
oravat samoelevat
päällä aisan vaahterisen. |
tosto cantan le galline
sul collar di legno dolce
e cinguettano i cuculi
sul timone variopinto,
gli scoiattoli fan salti
sopra l'acero dell'asse. |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
40 |
Lokka, luopuisa emäntä,
Kalevatar, vaimo kaunis,
tuossa tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi: |
Lokka, la gentil signora,
Kalevatar, bella donna,
prese allor così a parlare,
questi detti pronunziare: |
|
|
Canto per il
ritorno dello sposo |
|
«Kylä vuotti uutta kuuta,
nuoret päivän nousentoa,
lapset maata mansikkaista,
vesi tervaista venettä;
mie en kuuta puolinkana,
päiveä mokominkana:
minä vuotin veijoani, |
«Luna nuova dal villaggio
s'aspettava, o sol nascente:
i bambini, fragolette
l'acqua, barca incatramata;
io la luna non aspetto,
non aspetto punto il sole:
aspettavo mio fratello, |
|
|
|
50 |
veijoani, minjoani.
Katsoin aamun, katsoin illan,
en tiennyt, mihin katosi, |
mio fratello, la mia nuora.
Guardo a giorno, guardo a sera,
ma non so che ne sia stato, |
|
|
|
|
tokko pientä kasvatteli
vaiko laihoa lihoitti,
kun ei tullut kuitenkana,
vaikka varsinki lupasi |
se fa crescer la piccina,
se la magra fa ingrassare,
ché no' 'l vedo ritornare
non ostante la promessa |
|
|
|
|
tulla jälen tuntuessa,
saa'a jälen jäähtymättä. |
di tornar, pria che freddate
fosser l'orme che ha lasciate. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
«Aina katsoin aamusilla,
päivät päässäni pitelin,
kun ei vieri veijon saani,
ei kolaja veijon korja, |
Sempre guardo alla mattina,
sempre in mente l'ho al tramonto,
se il rumore si sentisse
della slitta del fratello |
|
|
|
|
näille pienille pihoille,
kape'ille kartanoille.
Oisko olkinen oronen,
reki kaksikaplahinen,
senki saaniksi sanoisin,
korjaksi korotteleisin,
jos se veijoni vetäisi,
toisi kaunoni kotihin. |
verso i piccoli cortili,
verso le strette dimore.
Se il caval fosse di paglia
e la slitta di due pezzi
pur direi ch'è la migliore
delle slitte del villaggio,
se il fratello riportasse,
il mio caro alle sue case. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
70 |
«Niinpä toivoin tuon ikäni,
katsoin kaiken päiväkauen; |
«Lo sperai per lungo tempo,
guardai tutto il santo giorno |
|
|
|
80 |
pääni katsoin kallellehen,
sykeröni syrjällehen,
silmät suorat suikulaksi:
toivoin veijoni tulevan
näille pienille pihoille,
kape'ille kartanoille.
Jo tuo viimeinki tulevi,
toki kerran kerkiävi,
vierellä verevä
muoto, punaposki puolellansa! |
con la testa di traverso,
con le trecce tutte torte
e con gli occhi dilatati:
sperai che il fratel venisse
verso i piccoli cortili,
verso le strette dimore.
Egli arriva finalmente,
ei s'avanza, si avvicina:
gli sta accanto un fresco volto,
una guancia porporina! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Sulho, viljon veljyeni!
Lasketapa laukkiotsa,
vietätä hyvä hevonen
entisille heinillensä,
taanoisille kauroillensa!
Laai meille terveyttä,
laai meille, laai muille,
laai kaikelle kylälle! |
«Stacca, sposo, fratel caro,
il destrier stellato in fronte!
Alla nota sua lettiera
meno questo buon cavallo,
lo conduci alla sua avena!
Poi ci porgi il tuo saluto,
noi saluta insieme agli altri,
al villaggio tutto quanto! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
«Tehtyäsi tervehyiset
sanele tarinojasi: |
«Dopo fatti i tuoi saluti,
le vicende tue ci narra: |
|
|
|
|
matkasitko mainehitta,
kävit tiesi tervehenä,
kun läksit anopin luoksi,
apen ainoan kotihin?
Saitko neien, voitit vallan, |
se il tuo viaggio è andato bene,
se fu buona la salute,
allorquando tu arrivasti
dei tuoi suoceri alla casa?
La fanciulla guadagnasti, |
|
|
|
100 |
sorritko sotiveräjän,
levititkö neien linnan,
pirotitko pystyn seinän,
astuitko anopin sillan,
istuitko isännän lautsan? |
l'ostil soglia tu spezzasti?
Del castello ov'era chiusa
atterrasti la muraglia?
Sopra il ponte tu passasti,
ti sedesti sulla panca? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
110 |
«Jo tuon näen kyselemättä,
arvoan anelematta:
kävipä tiensä tervehenä,
matkansa imantehena;
toip' on hanhen, voitti vallan,
sortipa sotiveräjän,
langettipa lautalinnan,
levitteli lehmusseinän
käyessä anopin luona,
apen ainoan ko'issa. |
Già lo vedo, né bisogno
non ho più di domandare:
il tuo viaggio fu felice,
sempre buona la salute;
l'anatrella guadagnasti,
l'ostil soglia tu spezzasti,
il castello hai tu espugnato,
la parete giù buttato
e dei suoceri c'è giunto
nella casa, al loro fianco. |
|
|
|
|
Onp' on sotka suojassansa,
kana kainaloisessansa,
puhas neiti puolellansa,
valkeainen valloissansa. |
Or la folaga proteggi,
l'anatrella tieni in seno,
la fanciulla pura al fianco,
la gentile in tuo potere. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
120 |
«Kenpä toi tämän valehen,
ken pani pahan sanoman,
sulhon tyhjin tulleheksi,
oron jouten juosneheksi?
Eipä sulho tyhjin tullut,
ei oronen jouten juosnut: |
«Chi portò questa menzogna,
chi la triste nuova, che lo
sposo torni a mani vuote,
che il cavallo invano corse?
Non lo sposo a mani vuote,
non invan corse il cavallo: |
|
|
|
|
on mitä oron veteä,
liinaharjan liikutella!
Hiessäpä hyvä hevonen,
vaahessa valittu varsa
tuvun tänne tuotuansa,
verevän ve'ettyänsä. |
egli scuote la criniera,
qualche cosa ci ha portato!
Di sudor tutto bagnato
e di schiuma, il buon destriero
portò qui la colombella,
questa florida donzella. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Canto per ricevere
la sposa |
130 |
«Nouse nyt korjasta, korea,
hyvä lahja, laitiosta!
Nouse ilman nostamatta,
ylene ylentämättä, |
«Scendi or, bella, dalla slitta,
caro dono, dal sedile:
senza ch'egli ti sollevi,
senza che ti prenda in collo: |
|
|
|
|
jos on nuori nostajasi,
ylpeä ylentäjäsi! |
troppo è giovan per alzarti,
troppo altero per levarti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Korjasta kohottuasi,
reen perästä päästyäsi
astu tietä temminkäistä,
maata maksankarvallista,
sikojen silittämäistä, |
«Poi discesa dal sedile,
messo il pie' giù dalla slitta,
va' per il sentiero bruno,
lungo la strada rossiccia
che i maiali hanno spianato, |
|
|
|
140 |
porsahien polkemaista,
lampahan latsottamaista,
hevon harjan hieromaista! |
che hanno i porci calpestato
e le pecore e i cavalli
con la coda hanno spazzato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
150 |
«Astu hanhen askelilla,
taputa tavin jaloilla
näitä pestyjä
pihoja, tasaisia tanteria,
apen saamia pihoja,
anopin asettamia,
veljen veistopenkeriä,
sisaren siniketoja!
Pole jalka portahalle,
siirrä sintsin siltaselle, |
«Va' col passo di anatrella,
con i pie' della colomba
alle corti ripulite,
agli spiazzi ben tenuti,
ai cortili fabbricati
dai tuoi suoceri, e arredati,
dove il tornio ha il tuo fratello,
la sorella, il praticello!
Metti il piede sulla scala,
sul vestibolo lucente, |
|
|
|
|
astu sintsiä simaista;
siitä siirräite sisähän,
alle kuulun kurkihirren,
alle kaunihin katoksen! |
fatto innanzi sulla soglia;
entra poi dentro la stanza,
sotto il trave rinomato,
sotto il tetto celebrato! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
160 |
«Jo täällä tämänki talven,
jopa mennehen kesosen
silta soitti sorsanluinen
sillallista seisojaista,
laki kultainen kumisi
laen alla astujaista, |
«Già per tutto questo inverno,
già nell'estate passata,
scricchiolava il pavimento
per chiamarti a calpestarlo:
brontolava il tetto d'oro
perché sotto ci venissi: |
|
|
|
|
ikkunat iloittelihe
ikkunaisten istujaista. |
e gioivan le finestre
ché sedessi presso a loro. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
170 |
«Jo täällä tämänki talven,
jopa mennehen kesosen
kääkäset käkertelihe
sormuskättä sulkijaista,
kynnykset kykertelihe
hienohelman hempujaista,
ovet aina aukieli
ovellista aukojaista. |
«Già per tutto questo inverno,
già nell'estate passata,
sospirava il saliscendi
la tua mano inanellata:
si piegavano le soglie
pe' 'l desio della tua veste
e si aprivano le porte
aspettando tu le aprissi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Jo täällä tämänki talven,
jopa mennehen kesosen
perin pirtti pyörähteli
pirtillistä pyyhkijäistä,
sintsinen sijoittelihe
sintsillistä siivojaista,
vajaset vasertelihe
vajallista vastakättä. |
«Già per tutto questo inverno,
già nell'estate passata,
si voltava la stanzetta
verso chi dovea pulirla:
il vestibol si scuoteva
aspettando chi il lavasse:
il granaio sospirava
la tua man, che lo spazzasse. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
180 |
«Jo täällä tämänki talven,
jopa mennehen kesosen |
«Già per tutto questo inverno,
già nell'estate passata, |
|
|
|
|
piha piilten kääntelihe
lastun pitkän poimijaista,
aittaset alentelihe
aitallista astujaista,
orret notkui, parret painui
nuoren vaimon vaattehia. |
il cortile s'inchinava
per offrirti i trucioletti,
la dispensa si abbassava
perché tu la visitassi,
s'incurvavano le travi
della sposa per le vesti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
«Jo täällä tämänki talven,
jopa mennehen kesosen
kujaset kukertelihe
kujallista kulkijaista, |
«Già per tutto questo inverno,
già nell'estate passata,
sospirava il viottoletto
perché il pie' tu vi ponessi, |
|
|
|
|
lääväset lähentelihe
läävällistä läänijäistä,
tanhuaiset taantelihe
tanhuallista tavia. |
il porcile s'accostava
alla man che il cibo dava,
e le stelle, sui tuoi passi,
perché tu le governassi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
200 |
«Jo täällä tämänki päivän,
jopa päivän eilisenki
aioin ammoi aikalehmä
aamuvihkon antajaista,
hevoisvarsa hirnakoitsi
heinävihkon heittäjäistä, |
«E per tutto questo giorno
e nel giorno già passato
al mattin muggì la vacca
aspettando da te l'erba:
ha nutrito la giumenta
aspettando da te il fieno |
|
|
|
|
kaikerti kevätkaritsa
palasen parantajaista. |
e ha belato l'agnellino
per un meglio bocconcino. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
210 |
«Jo täällä tämänki päivän,
jopa päivän eilisenki
vanhat istui ikkunoissa,
lapset raittoi rantasilla,
naiset seisoi seinuksilla,
pojat porstuan ovilla
nuoren vaimon varronnassa,
morsiamen vuotannassa. |
«E per tutto questo giorno
e nel giorno già passato
stavan vecchi alle finestre,
correan bimbi sulla spiaggia,
donde accosto alle pareti
e ragazzi sulle soglie
aspettando la sposina,
la vezzosa mogliettina. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
«Terve nyt, piha täysinesi,
ulkoinen urohinesi,
terve, vaja täysinesi,
vaja vierahaisinesi,
terve, sintsi täysinesi,
tuohikatto kansoinesi,
terve, pirtti täysinesi,
satalauta lapsinesi,
terve, kuu, terve, kuningas,
terve nuori nuoekansa! |
«Salve a te, recinto pieno,
porticato pien di forti!
Salve a te, ricco granaio,
salve a quelli ch'hai ospitato,
salve all'atrio con sua gente
ed al tetto di betulla!
Salve a te, stanzetta, ai bimbi
sul piancito tuo seduti;
salve, o luna; rege, salve,
giovin schiera nuzïale! |
|
|
|
|
Ei ole tässä ennen ollut,
eipä ennen eikä eilen
tämän joukon juoleutta,
tämän kansan kauneutta. |
Non ci fu qui prima mai,
non c'è stata un'altra volta
una schiera così lunga,
un corteggio così bello! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
230 |
«Sulho, viljon veljyeni!
Pura pois punaiset paikat,
sivalluta silkkiverhot!
Näytä tuota näätäistäsi,
viisin vuosin käytyäsi,
kaheksin katseltuasi! |
«Sposo caro, fratellino!
Alza la pezzuola rossa,
togli la rete di seta!
Che la martora vediamo
che per cinque anni hai cercato,
per ott'anni contemplato! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Tokko toit, kenen käkesit?
Käkesit käkösen tuoa,
maalta valkean valita,
vesiltä verevän saa'a. |
«Hai portato chi volevi?
Tu volevi un cuculino,
una bianca d'altra terra,
una florida dal mare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
«Jo tuon näen kyselemättä,
arvoan anelematta:
toit käkösen tullessasi,
sinisotkan suojassasi,
vihannimman virven latvan
vihannasta virviköstä, |
«Già lo vedo, né bisogno
non ho più di domandare:
sei tornato col cuculo,
con in braccio l'anatrella,
col più verde ramoscello
del boschetto verdeggiante, |
|
|
|
|
tuorehimman tuomen lehvän
tuorehesta tuomikosta». |
col più florido germoglio
che sul visciolo spuntasse». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Olipa lapsi lattialla.
Lausui lapsi lattialta: |
C'era un bimbo sul piancito,
dal piancito cantò il bimbo: |
|
|
|
|
«Voi veikko, mitä vetelet!
Tervaskannon kauneutta,
tervapuolikon pituutta,
kerinkannan korkeutta! |
«Poveraccio, che hai portato!
ha d'un ciocco la bellezza,
d'una botte la larghezza
e d'un aspo la lunghezza! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
«Kutti, kutti, sulho rukka!
Tuota toivotit ikäsi, |
«Guarda, sposo miserello,
t'eri sempre ripromesso |
|
|
|
|
sanoit saavasi sataisen,
tuovasi tuhannen neien.
Jo saitki hyvän sataisen:
- tuon tuhannen tuppeloisen!
Sait kuin suolta suovariksen,
aialta ajoharakan,
pellolta pelotuslinnun,
mustan linnun mullokselta! |
di pigliarti una ragazza
che valesse cento e mille.
Ti sei preso un bel camorro
da valere cento e mille!
Del padule una cornacchia,
una gazza della siepe,
del podere lo spauracchio,
della polve il nero uccello! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
260 |
«Mitä lie ikänsä tehnyt,
kuta mennehen kesosen, |
«Cosa ha fatto in vita sua,
cosa l'estate passata |
|
|
|
|
kun ei kinnasta kutonut,
saanut sukkoa su'unki?
Tyhjänä tuli tupahan,
annitoinna appelahan:
hiiret kopsassa kopasi,
hörppäkorvat lippahassa!» |
se non ha cucito un guanto,
avviato un calzerotto?
È venuta a mani vuote,
non pel suocero un regalo:
corron sorci nel suo sacco,
nella cesta a orecchi ritti!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
270 |
Lokka, luopuisa emäntä,
Kalevatar, vaimo kaunis,
kuuli kummaisen tarinan.
Sanan virkkoi, noin nimesi: |
Lokka, la gentil signora,
Kalevatar, bella donna,
poiché udì la strana storia,
pronunziò queste parole: |
|
|
|
|
«Mitä lausuit, lapsi kurja,
kuta, kunnotoin, latelit?
Muista kummat kuulukohon,
häväistykset häälyköhön,
eipä tästä neitosesta,
ei tämän talon väestä! |
«Cos'hai detto, ragazzaccio,
cosa ciarli, svergognato?
D'altri male si può udire,
vituperî d'altri dire;
non di questa fanciulletta
né di questa gente eletta! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
280 |
«Jo sanoit pahan sanasen,
sanan kehnon kertaelit
suusta yötisen vasikan,
päästä pennun päiväkunnan! |
«Tristi detti hai pronunziato,
con la bocca tu hai parlato
d'un vitello d'una notte,
d'un canino d'un sol giorno! |
|
|
|
|
Hyvän on sulho neien saanut,
tuonut maalta maan parahan:
on kuin puola puolikypsi,
kuin on mansikka mäellä,
tahi kuin käkönen puussa,
pieni lintu pihlajassa,
koivussa koreasulka,
valorinta vaahteressa. |
Buona sposa gli è toccata,
la migliore di sua terra:
bacca par mezzo matura,
pare fragola sul colle
o sull'albero cuculo,
uccellino sopra il sorbo,
qual pennuto su betulla,
fra il fogliame rondinella. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
290 |
«Oisi ei saanut Saksastana,
tavannut Viron takoa |
«In Germania non avresti,
né in Estonia ritrovato |
|
|
|
|
tämän neitosen soreutta,
tämän allin armautta,
tämän kasvon kauneutta,
tämän muo'on muhkeutta,
käsivarren valkeutta,
kaulan hoikan kaarevuutta. |
così vaga una donzella,
sì gentile folaghella,
di così bella statura,
di così nobil figura,
con le braccia così bianche,
così florida nell'anche. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
300 |
«Eikä neiti tyhjin tullut:
oli turkit tuotavana,
vaipat vasta saatavana
ja verat ve'ettävänä. |
«No, non venne a mani vuote:
ché pellicce ci ha portato;
ha per noi delle coperte
ed ancora dei tessuti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
310 |
«Paljo on tällä neitosella
oman värttinän väkeä,
oman kehrän kiertämätä,
oman hyppisen hyveä,
vaattehia valkehia,
talvisotkun suorimia,
kevätpäivän valkomia,
kesäkuien kuivomia:
hyvät hurstit huilahukset,
päänalaiset pällähykset, |
«Molto già questa fanciulla
ha filato col suo fuso:
tessé molto la sua spola,
cucì molto con le dita:
molti candidi tessuti
nell'inverno ha apparecchiati,
li ha imbiancati a primavera,
nell'estate li ha asciugati;
lunghi solidi lenzuoli,
bei guanciali rilevati, |
|
|
|
|
sivallukset silkkihuivit,
vilahukset villavaipat. |
nastri poi di seta e fasce
e di lana le coperte. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Hyvä mutso, kaunis mutso,
mutso valkeanverevä!
Hyvinpä ko'issa kuuluit,
tyttönä ison ko'issa;
hyvin kuulu kuun ikäsi
miniänä miehelässä! |
«Buona e bella donnettina,
fresca e florida donzella,
eri molto rinomata
nelle case di tuo padre;
fama avrai, finché tu viva,
dal marito, come nuora. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
320 |
«Elä huolelle rupea,
elä huoli huolehtia! |
«Non c'è da pensare tanto
né da affliggerti cotanto! |
|
|
|
|
Ei sinua suolle viety,
ojavarrelle otettu:
viety on viljamättähältä,
viety vielä viljemmälle,
otettu oluttuvilta,
oluemmille otettu. |
Non ti portan nel pantano,
non ti menan nel torrente:
tu da un fertile poggetto
a un più fertil sei portata,
dalle stanze della birra
dove c'è più birra, vai. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
330 |
«Hyvä neito, kaunis mutso!
Tuotapa kysyn sinulta:
näitkö tänne tullessasi
kekoja keräperiä, |
«Ragazzina buona e bella!
Questo solo ti domando:
nel venir quaggiù vedesti
grano bene ammonticchiato |
|
|
|
|
näsäpäitä närttehiä?
Ne kaikki tämän talosen,
tämän sulhon kyntämiä,
kyntämiä, kylvämiä. |
e d'avena collinette?
Tutta roba della casa,
tutta roba seminata
dal tuo sposo e coltivata. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
340 |
«Neitokainen, nuorukainen!
Tuota nyt sanon sinulle:
kun tunsit talohon tulla,
niin tunne talossa olla!
Hyvä tääll' on mutson olla,
kaunis kasvoa miniän, |
«Giovincella,
ragazzina!
Ora questo ti vo' dire:
tu sapesti qui venire,
ora sappici restare!
Ben sta qui la mogliettina,
ben ci può la nuora stare, |
|
|
|
|
piossasi piimäpytty,
voivatinen vallassasi. |
il bugliol del latte avrai
ed al burro baderai. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
350 |
«Hyvä täss' on neien olla,
kaunis kasvoa kanasen.
Täss' on laajat saunan lauat
ja leveät pirtin lautsat,
isännät isosi verrat,
emännät emosi verrat,
pojat onpi veikon verrat,
tyttäret sisaren verrat. |
«Qui sta bene la donzella,
vien su bene l'anatrella;
larghi nella sauna i letti,
ampi i banchi nella stanza;
il padron ti fa da babbo
e da mamma la padrona:
sono i figli a te fratelli
e sorelle le figliuole. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
360 |
«Kun sinun himo tulevi,
noita mielesi tekevi
ison saamia kaloja,
veljen pyitä pyytämiä,
niin elä kysy ky'yltä
eläkä ano apelta!
Kysy suorin sulholtasi,
toimittele tuojaltasi!
Ei ole sitä metsässä
jalan neljän juoksijata |
«Se mai ti venisse voglia,
se sentissi desiderio
di mangiar pesci del babbo
o pernici del fratello,
non le chiedere al cognato,
non il suocero ne prega!
Allo sposo ti rivolgi
a lui che qui t'ha portato!
Non v'è dentro la foresta
animale a quattro zampe, |
|
|
|
|
eikä ilman lintusia,
kahen siiven siukovia,
ei vielä ve'essäkänä
kalaparvea parasta,
kuta sinun ei saaja saane,
saaja saane, tuoja tuone. |
non v'è uccello su nell'aria
che si libri con le penne,
e nemmeno dentro l'acqua
frotta di natanti pesci,
ch'ei per te non prender sappia,
ch'ei non sappia procurarti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
370 |
«Hyvä täss' on neien olla,
kaunis kasvoa kanasen.
Ei ole kiirettä kivelle
eikä huolta huhmarelle: |
«Qui sta bene la donzella,
vien su bene l'anatrella.
Non a mano macinare,
nel mortaio non pestare: |
|
|
|
|
vesi tässä vehnät jauhoi,
koski kuohutti rukihit,
aalto astiat pesevi,
meren vaahti valkaisevi. |
l'acqua macina il frumento
e la segala il torrente,
l'onda lava il vasellame
ed il mare lo risciacqua. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
380 |
«Ohoh kullaista kyläistä,
maan parasta paikaistani!
Nurmet alla, pellot päällä,
keskellä kylä välillä;
kylän alla armas ranta,
rannassa rakas vetonen: |
Oh villaggio prediletto,
terra di tutte migliore!
sotto, prati; sopra, campi
e fra gli uni e gli altri il borgo;
sotto il borgo, il caro lido;
lungo il lido, la bell'acqua: |
|
|
|
|
se sopivi sorsan uia,
vesilinnun vieretellä». |
dove l'anatra a bagnarsi
va, e la folaga a tuffarsi». |
|
|
|
|
|
|
|
|
Alla folla degli
invitati è offerto da mangiare e da
bere in abbondanza. Väinämöinen
canta e ringrazia il padrone, la
massaia, il compare, la comare e
gli altri del corteo |
|
Siitä joukko juotettihin,
syötettihin, juotettihin
liioilla lihamuruilla,
kaunihilla kakkaroilla,
olu'illa ohraisilla,
viertehillä vehnäisillä. |
Mangiò allora quella folla,
mangiò, bevve in abbondanza,
piatti pieni di bistecche
e focacce e pasticcini,
birra d'orzo fermentata,
mosto bevve di frumento. |
|
|
|
|
|
|
|
390 |
Olipa kystä kyllin syöä,
kyllin syöä, kyllin juoa |
C'era birra in abbondanza,
ber, mangiare a crepapelle, |
|
|
|
|
punaisissa purtiloissa,
kaunoisissa kaukaloissa:
pirotella piirahia,
murotella voimuruja,
sirotella siikasia,
lohkota lohikaloja
veitsellä hope'isella,
kuraksella kultaisella. |
nei taglier tinti di rosso,
nei bacili luccicanti:
c'eran torte a spezzettare,
pan burrato a sgrignolare,
lavareti da tagliare,
c'eran lucci da affettare
coi coltelli inargentati,
nella lama d'oro ornati. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
400 |
Olut
juoksi ostamatoin,
mesi markoin maksamatoin, |
Senza prezzo, scorrea birra,
non pagato, l'idromele; |
|
|
|
|
oluoinen orren päästä,
sima vaarnojen sisästä,
olut huulten huuhtimeksi,
mesi mielten kääntimeksi. |
birra dall'intravatura,
mosto giù dalla caviglia;
birra, a gioia delle labbra,
mosto, a far la mente lieta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
410 |
Kukapa tuossa kukkujaksi,
lailliseksi laulajaksi?
Vaka vanha Väinämöinen,
laulaja iän-ikuinen,
itse laululle rupesi,
töille virtten työntelihe. |
Chi
sarà quivi il cantore,
chi a poeta sarà scelto?
Il verace
Väinämöinen,
il cantore sempiterno
egli stesso si prepara,
pronto è all'opera dei versi. |
|
|
|
|
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
«Veli kullat, veitoseni,
suulliset sanalliseni,
kielelliset kumppalini!
Kuulkottenpa, kuin sanelen!
Harvoin on hanhet suutasusten, |
Fece udire la sua voce,
pronunziò queste parole:
«Fratellini, cari amici,
che al mio canto rispondete,
voi compagni della lingua!
Ascoltate quel ch'io dico!
Raro ch'anatre di faccia, |
|
|
|
420 |
sisarukset silmätysten,
harvoin veikot vieretysten,
emon lapset laiatusten |
che sorelle viso a viso,
che s'incontrino fratelli,
figli d'una stessa madre, |
|
|
|
|
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla. |
nelle povere contrade,
nelle terre di
Pohjola. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Niin joko laululle lähemme,
töille virtten työnteleimme?
Laulanta runoilla töitä,
kukunta kevätkäellä,
painanta sinettärillä,
kuonta kankahattarilla. |
«Or già il canto cominciare
noi dobbiamo e versi fare?
Sta al poeta di cantare,
al cucul di gorgheggiare,
Sinetär
sa colorare,
Kankatar
sa i panni fare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
430 |
«Laulavat Lapinki lapset,
heinäkengät heittelevät |
«I figliuoli di Lapponia
cantan pur, scarpe-di-paglia, |
|
|
|
|
hirven harvoilta lihoilta,
peuran pienen pallehilta;
niin miks' en minäki laula,
miks' ei laula meiän lapset
ruoalta rukihiselta,
suulta suurukselliselta? |
quando mangian carne d'alce,
scarsa carne della renna;
perch'io non dovrei cantare,
perché non i nostri figli,
noi di segale cibati
di farina satollati? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
440 |
«Laulavat Lapinki lapset,
heläjävät heinäkengät
vesimaljan juotuansa,
petäjäisen purtuansa; |
«I figliuoli di Lapponia
cantan pur, scarpe-di-paglia,
quando bevon con la mano
l'acqua, o in cavo di corteccia; |
|
|
|
|
niin miks' en minäki laula,
miks' ei laula meiän lapset
juomilta jyvällisiltä,
olu'ilta ohraisilta? |
perch'io non dovrei cantare,
perché non i nostri figli,
noi che il mosto tracanniamo,
birra d'orzo che beviamo? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
450 |
«Laulavat Lapinki lapset,
heläjävät heinäkengät
nokisilta nuotioilta,
hiilisiltä hiertimiltä;
niin miks' en minäki laula,
miks' ei laula meiän lapset |
«I figliuoli di Lapponia
cantan pur, scarpe-di-paglia,
dal camino affumicato,
dai carboni del giaciglio;
perch'io non dovrei cantare,
perché non i nostri figli, |
|
|
|
|
alta kuulun kurkihirren,
alta kaunihin katoksen? |
sotto il trave celebrato,
sotto il tetto rinomato? |
|
|
|
|
|
|
|
|
Canto dei
ringraziamenti |
460 |
«Hyväpä täss' on miesten olla,
armas naistenki asua
olutpuolikon povella,
mesitiinun tienohilla,
sivullamme siikasalmet,
luonamme lohiapajat,
joist' ei syöen syömät puutu,
juoen juomiset vähene. |
«Bene qui gli uomini stanno,
liete v'abitan le donne.
Sono in grembo a un tin di birra,
a una botte d'idromele;
un pescoso golfo al fianco,
reti, accanto, da salmoni
che il mangiare mai non manca,
mai non fa difetta il bere. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Hyväpä täss' on miesten olla,
armas naistenki elellä.
Ei tässä surulla syöä,
ei eletä huolen kanssa;
tässä syöähän surutta,
eletähän huoletoinna
iällä tämän isännän,
elinajalla emännän. |
«Bene qui gli uomini stanno,
qui le donne vivon liete.
Qui si mangia senza affanno,
non ci son cure segrete;
ognun mangia quanto vuole,
se ne sta senza pensieri,
finché l'ospite abbia vita
e la donna sua compita. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
470 |
«Kumman tässä ensin kiitän,
isännänkö vai emännän? |
«Qual dei due ringraziar prima,
il padrone o la padrona? |
|
|
|
480 |
Ainap' entiset urohot
ensin kiittivät isännän,
ku on suolta suojan saanut,
ko'in korvesta kokenut:
tyvin tuonut tyyskät männyt,
latvoin lansatut petäjät,
pannut paikalle hyvälle,
asettanut ankaralle
suuriksi sukutuviksi,
kaunihiksi kartanoiksi; |
Hanno sempre i nostri vecchi
ringraziato pria il padrone
che la casa ha costruito
dal pantan, dalla maremma:
grossi abeti ha sradicato,
tratto larici fronzuti
in un luogo ben adatto
e li ha bene congegnati
per servir di stanza ai figli,
per dimora dei nipoti; |
|
|
|
|
salvannut salosta seinät,
hirret hirmulta mäeltä,
ruotehet rome'ikolta,
malat marjakankahalta,
tuohet tuomivaaran päältä,
sammalet sulilta soilta. |
prese al bosco le pareti,
tolse al colle i travicelli,
alla macchia le correnti,
prese gli assi alla brughiera,
le cortecce al viscioleto
ed i muschi agli acquitrini. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
490 |
«Tupa on tehty tesmällensä,
suoja pantu paikallensa.
Sata oli miestä salvaimella,
tuhat oli tuvan katolla |
«Fatta fu con diligenza,
in buon luogo costruita.
Eran cento a lavorare,
eran mille sopra il tetto |
|
|
|
|
tehessä tätä tupoa,
laaittaissa lattiata. |
quando fur le stanze alzate
e le tavole fissate. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
500 |
«Jopa vaan tämän isännän
saaessa tätä tupoa
mont' on tukka tuulta nähnyt,
hivus säätä hirveätä.
Use'in hyvän isännän
jäänyt on kinnasta kivelle,
hattua havun selälle,
suohon sukkoa vajonnut. |
«Ma però questo padrone,
prima di finir la stanza,
ebbe al vento scompigliati
i capelli, alla bufera.
Spesso questo buon padrone
lasciò i guanti sopra un sasso,
il cappello sopra un ramo
e le calze nel pantano. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Use'in hyvä isäntä
aivan aika-huomenessa
ennen muien nousematta,
kyläkunnan kuulematta
nousnut on nuotiotulelta,
havannut havumajoilta,
havu päänsä harjaellut,
kaste pesnyt sirkut silmät. |
«Spesso questo buon padrone
prima che facesse giorno
(niuno ancor s'era levato,
né l'udivan dal villaggio)
sorse dal fuoco all'aperto,
dal capanno di fogliame:
fu da un ramo pettinato,
gli lavò la brina gli occhi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
510 |
«Siitäpä hyvä isäntä
saapi tuttua tupahan, |
«Così questo buon padrone
ebbe amici nella stanza! |
|
|
|
|
lautsantäyen laulajoita,
ikkunat iloitsijoita,
siltalauat lausujoita,
karsinat karehtijoita,
seinävieret seisojia,
aitovieret astujia,
pihat pitkin kulkijoita,
maat ristin matelijoita. |
Pieno il banco di cantori,
di gioiosi le finestre,
di ciarlanti il pavimento,
di parlanti i cantuccini:
gente ritta alle pareti,
gente ferma sulle soglie;
altri van lungo le corti
o passeggian pel podere. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
520 |
«Isännän esinnä kiitin,
siitä ehtoisen emännän |
«Ringraziai prima il padrone:
or l'ostessa premurosa |
|
|
|
|
ruokien rakentamasta,
pitkän pöyän täyttämästä. |
che ci ha i cibi apparecchiato,
le gran tavole colmato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
530 |
«Hänpä leipoi leivät paksut,
suuret talkkunat taputti
käpe'illä kämmenillä,
kyperillä kymmenillä;
nosti leivät leppeästi,
syötti vierahat välehen
liioilla sianlihoilla,
kohokuori-kokkaroilla |
«Mise in forno grossi pani,
apprestò la farinata
con le palme premurose,
con le dieci dita svelte;
porse il pane gentilmente,
satollò gli ospiti tutti
con la carne di maiale,
con focacce ben rigonfie. |
|
|
|
|
- terät vieri veitsistämme,
päät putosi puukoistamme
lohen päitä lohkoessa,
hauin päitä halkoessa. |
Si piegavan del coltello
ed i manichi e le lame
quando il luccio si tagliava,
il salmone si affettava. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
540 |
«Use'in hyvä emäntä,
tuo tarkka taloinen vaimo,
kuullut on kukotta nousta,
kanan lapsetta karata
näitä häitä hankittaissa,
teoksia tehtäessä, |
«Spesso la buona padrona,
la massaia diligente
pria del gallo s'è levata,
prima ancor della gallina,
col pensiero delle nozze,
del banchetto da apprestare; |
|
|
|
|
hiivoja rakettaessa,
olosia pantaessa. |
dovea il luppolo pestare
e la birra far mussare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
550 |
«Hyvin on hyvä emäntä,
tuo tarkka taloinen vaimo,
osannut oluet panna,
makujuoman juoksutella
iuista imeltyneistä,
make'ista maltahista,
joit' ei puulla puuhaellut,
korennolla koukkaellut, |
«Bene seppe la padrona,
la massaia diligente
preparar la buona birra,
la bevanda saporita
con il grano germogliante,
con il malto prelibato:
né col mestol l'agitava
né con un pezzo di legno; |
|
|
|
|
vaanpa kourilla kohenti,
käsivarsin käännytteli
saunassa savuttomassa,
la'aistuilla lautehilla. |
con le palme della mano
lo muoveva, con le braccia,
nella stanza senza fumo,
sulle tavole lavate. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
560 |
«Eipä tuo hyvä emäntä,
tuo tarkka taloinen vaimo,
laske iskulle ituja,
päästä maalle maltahia;
käypi saunassa use'in
syänyöllä yksinänsä, |
«E nemmen questa padrona,
la massaia diligente
lasciò il malto agglomerarsi,
il sapore suo guastarsi;
andò spesso al bagno, sola
anche al cuore della notte, |
|
|
|
|
ei huoli susia surra,
pelätä metsän petoja. |
senza dei lupi temere,
delle bestie della selva. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Jopa nyt emännän kiitin;
vuotas kiitän patvaskani! |
«La padrona ho ringraziata,
si ringrazi ora il compare! |
|
|
|
|
Ken on pantu patvaskaksi,
ken otettu oppahaksi?
Kylän paras patvaskana,
kylän onni oppahana. |
Chi si è scelto per compare,
chi per guida del corteo?
il migliore del villaggio,
del villaggio la fortuna. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
570 |
«Onpa meiän patvaskalla
päällä haahen haljakkainen; |
«È vestito il buon compare
di un giacchetto forestiero |
|
|
|
|
se on kaita kainalosta,
soma suolien kohasta. |
che le spalle gli modella
e gli fa la vita snella. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Onpa meiän patvaskalla,
onpa kauhtana kapoinen:
helmat hietoa vetävi,
takapuolet tanteria. |
«È vestito il buon compare
di grazioso mantellino
che col lembo tocca in terra,
l'orlo striscia sulla sabbia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
580 |
«Vähän paitoa näkyvi,
pikkaraisen pilkottavi:
on kuin Kuuttaren kutoma,
tinarinnan riukuttama. |
«Un pochin della camicia,
fuor si mostra: par tessuta
dalla figlia della Luna,
che di stagno ha il petto adorno. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Onpa meiän patvaskalla
vyöllä ussakka utuinen,
päivän tyttären kutoma,
kirjokynnen kirjoittama
ajalla tulettomalla,
tulen tietämättömällä. |
«Questo nostro buon compare
ha una cintola leggiadra,
cui tessé del Sol la figlia,
ricamò con l'auree dita
quando il fuoco ancor non v'era,
era il fuoco sconosciuto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
590 |
«Onpa meiän patvaskalla
silkkiset sukat jalassa,
silkkiset sukan sitehet,
säteriset säärinauhat, |
«Questo nostro buon compare
ha sui pie' calze di seta;
fasce e nastri pur di seta
gli ravvolgono le gambe, |
|
|
|
|
jotk' on kullalla ku'ottu,
hopealla huoliteltu. |
che son d'oro ricamati
e d'argento son fregiati. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Onpa meiän patvaskalla
Saksan kengät kelvolliset,
kuni joutsenet joella,
vesiteiret vieremillä
tahi hanhuet havulla,
muuttolinnut murrikolla. |
«Questo nostro buon compare
belle scarpe ha di Germania,
pari a cigni sopra il fiume,
a gabbiani sopra i golfi,
pari all'oca sopra il ramo,
ad uccel migrante in macchia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
600 |
«Onpa meiän patvaskalla
kutrit kullansuortuvaiset, |
«Questo nostro buon compare
ha i capelli a ricci d'oro, |
|
|
|
|
parta kullanpalmikkoinen;
päässä pystyinen kypäri,
puhki pilvien puhuja,
läpi metsän läiköttäjä,
jot' ei saatane sataisin,
tuotane tuhansin markoin. |
pur la barba d'aureo pelo;
con la punta del berretto
va le nuvole a toccare
ed illumina la selva:
non per cento, non per mille
compreresti quel berretto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
610 |
«Jo nyt kiitin patvaskani;
vuotas kiitän saajanaisen!
Mist' on saatu saajanainen,
kust' otettu onnellinen? |
«Ringraziato ho il compare,
or ringrazio la comare!
Donde venne questa cara
mediatrice fortunata? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Tuolt' on saatu saajanainen,
tuolt' otettu onnellinen
takoa Tanikan linnan,
uuen linnan ulkopuolta. |
«Questa cara mediatrice
venne, questa fortunata
dal castello di Tanikka,
or da poco costruito. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
620 |
«Eipä vielä sieltäkänä,
ei perän pereäkänä!
Tuolt' on saatu saajanainen,
tuolt' otettu onnellinen
Vienan pääliltä vesiltä,
ulapoilta auke'ilta. |
«Di laggiù non è venuta,
non è vero niente affatto!
Questa cara mediatrice
venne, questa fortunata
dal paese sulla Dvina
presso l'acque ampiodistese. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Eipä vielä sieltäkänä,
ei perän pereäkänä!
Kasvoi maalla mansimarja,
punapuola kankahalla,
pellolla heleä heinä,
kukka kultainen aholla:
siit' on saatu saajanainen,
siit' otettu onnellinen. |
«Di laggiù non è venuta,
non è vero niente affatto!
Come fragola è cresciuta,
come bacca sulla landa,
come in campo erbetta fine,
fiore d'oro nel boschetto;
di là venne questa cara
mediatrice fortunata. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
630 |
«Saajanaisen suu somainen
kuni Suomen sukkulainen; |
«È graziosa la sua bocca
come spola di Finlandia; |
|
|
|
|
saajanaisen sirkut silmät
kuni tähet taivahalla;
saajanaisen kuulut kulmat
kuni kuu meren-ylinen. |
gli occhi vivi son lucenti
come stelle in mezzo al cielo
e risplende la sua fronte
come luna sopra il mare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
640 |
«Onpa meiän saajanaisen
kaula kullankiehkuroissa,
pää kullanvipalehissa,
käet kullankäärilöissä,
sormet kullansormuksissa,
korvat kullanhelmilöissä, |
«Questa nostra mediatrice
ha collana d'oro al collo,
bende d'oro sulla testa,
braccialetti d'oro al polso,
nelle dita anelli d'oro,
agli orecchi perle d'oro, |
|
|
|
|
kulmat kullansolmuloissa,
silmäripset simpsukoissa. |
nastri d'oro sulla fronte,
perle sulle sopracciglia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Luulin kuun kumottavaksi,
kuu kumotti kultasolki;
luulin päivän paistavaksi,
kun sen paistoi paian kaulus;
luulin laivan läikkyväksi,
kun sen läikkyi lakki päässä. |
«Io credei splendor di luna
lo splendore dell'aurea fibbia;
io credei raggio di sole
del colletto il luccichìo;
credei vela dispiegata
la cuffietta inamidata. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
650 |
«Jopa kiitin saajanaisen;
annas katson kaiken kansan, |
«Ringraziata è la
comare;
or ch'io veda se la gente |
|
|
|
|
onko kansa kaunihina,
väki vanha vänkeänä
sekä nuoriso somana,
koko joukko juoleana! |
del corteggio è bella tutta,
se maestosi sono i vecchi,
sono i giovani cortesi,
se è gentil tutta la schiera! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
660 |
«Jopa katsoin kaiken kansan,
ehkä tiesin ennoltaki:
eip' ole tässä ennen ollut
eikä varsin vasta liene
tämän joukon juoleutta,
tämän kansan kauneutta, |
«Ho guardato tutti quanti,
bench'io già li conoscessi:
non si vide quivi prima,
non è facil si riveda
una schiera così vaga,
una gente così bella, |
|
|
|
|
väen vanhan vänkeyttä,
väen nuorison somuutta.
Kaikk' on kansa haljakassa
kuni metsä huutehessa:
alta on kuin aamurusko,
päältä on kuin päivänkoite. |
la maestà di questi vecchi,
di quei giovani la grazia.
Tutti son biancovestiti
come il bosco nella brina:
han dell'alba il bel chiarore,
dell'aurora lo splendore. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
670 |
«Huokeat oli hopeat,
löyhät kullat kutsuloilla,
rahataskut tanterilla,
rahakukkarot kujilla |
«V'era argento in abbondanza,
oro in copia nelle nozze;
borse piene di monete
per i campi e le viuzze; |
|
|
|
|
näillä kutsuvierahilla
kutsuloille kunniaksi». |
per quegli ospiti chiamati
ad onor degli invitati». |
|
|
|
|
|
|
|
|
Nel ritornare
dalle nozze a Väinämöinen si spezza
la stlitta; la riaccomoda e torna a
casa |
680 |
Vaka vanha Väinämöinen,
virren ponsi polvu'inen,
siitä siirtihe rekehen,
lähtevi kohin kotia;
laulelevi virsissänsä,
laulelevi, taitelevi.
Lauloi virren, lauloi toisen
- virrelläpä kolmannella |
Ed il vecchio
Väinämöinen,
di poesia sostegno eterno,
rimontò nella sua slitta,
volse il viaggio verso casa:
nell'andar, cantava i carmi,
le sue magiche canzoni.
Un ne canta, ed un secondo;
ma nel dire il terzo canto |
|
|
|
|
kilahti jalas kivehen,
tarttui kapla kannon päähän:
rikkoihe reki runolta,
jalas taittui laulajalta,
kapla poikki paukahutti,
laiat irti loskahutti. |
urtò l'asse contro un sasso,
la traversa contro un tronco:
si spezzò del canto il carro,
del cantor l'asse si ruppe,
andò in pezzi la traversa
ed i fianchi della slitta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
690 |
Sanoi vanha Väinämöinen,
itse virkkoi, noin nimesi:
«Onko tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa, |
Disse il vecchio
Väinämöinen,
la sua voce fece udire:
«C'è
fra questa gioventude,
nella schiatta che su viene, |
|
|
|
|
vaiko tässä vanhalassa,
väessä vähenevässä,
kenpä Tuonelle kävisi,
lähtisi Manan majoille,
toisi Tuonelta orasen,
vääntiän Manan väeltä
reki uusi laatiani,
korjanen kohentoani?» |
od ancor fra questi vecchi,
nella stirpe che si spenge,
qualchedun che scenda a
Tuoni,
ai confini di
Manala,
che di là quassù mi porti
il trivello di
Tuonela,
perch'io faccia un'altra slitta
ed accomodi il sedile?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
700 |
Sekä nuoremmat sanovi,
jotta vanhat vastoavi: |
Diêro
i giovani ed i vecchi
la medesima risposta: |
|
|
|
710 |
«Ei ole tässä nuorisossa
eikä varsin vanhastossa,
koko suuressa su'ussa
niin urosta urheata,
jotta Tuonelle menisi,
lähtisi Manan majoille,
toisi Tuonelta orasen,
vääntiän Manan majoilta
reki uusi laatiasi,
korjanen kohentoasi». |
«Non
c'è in questa gioventude,
tantomen fra questi vecchi,
non c'è in questa grande stirpe
un eroe sì coraggioso
che discenda fino a
Tuoni,
ai confini di
Manala,
che di là quassù ti porti
il trivello di
Tuonela,
ché tu faccia un'altra slitta
ed accomodi il sedile». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Silloin vanha Väinämöinen,
laulaja iän-ikuinen,
läksi toiste Tuonelahan,
matkasi Manan majoille.
Toi orasen Tuonelasta,
vääntiän Manan majoilta. |
Quindi il vecchio
Väinämöinen,
il cantore sempiterno,
scese
a
Tuoni un'altra volta,
viaggiò fin verso
Manala.
E di
Tuoni dall'ostello
prese e su portò il trivello. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
720 |
Siitä vanha Väinämöinen
laulavi salon sinisen,
salohon tasaisen tammen
sekä pihlajan pätevän; |
Quindi il vecchio
Väinämöinen
fe'
col canto un bosco azzurro
e nel bosco una gran quercia
ed un sorbo vigoroso; |
|
|
|
730 |
ne kohenti korjaksensa,
painalti jalaksiksensa,
niistä katsoi kaplaksia
sekä väänti vempeleitä:
sai korjan kohennetuksi,
re'en uuen laaituksi.
Pisti varsan valjahisin,
ruskean re'en etehen,
itse istuihe rekehen,
laskettihe laitiohon. |
fabbricò con quei la slitta,
aggiustò l'uno e l'altr'asse;
fe' con quelli le traverse,
il collar con quei, ricurvo;
fabbricò la nuova slitta,
v'inchiodò nuovo sedile.
Alla slitta innanzi mise
un destrier di pelo rosso;
si sedette sul sedile,
si distese nella slitta. |
|
|
|
|
Vitsattaki virkku juoksi,
helmin lyömättä hevonen
entisille appehille,
taanoisille suuruksille;
saattoi vanhan Väinämöisen,
laulajan iän-ikuisen,
oman uksen aukomille,
oman kynnyksen etehen. |
Corse via quel cavallino
né di frusta ebbe bisogno,
corse vêr le greppie note,
verso i pascoli di prima,
portò il vecchio
Väinämöinen,
il cantore sempiterno,
alle porte spalancate,
alle soglie della stanza. |
|
|
|
|
|
|
|
