|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
KUUDESTOISTA RUNO |
IL SEDICESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Väinämöinen manda Sampsa
Pellervoinen a cercare legna per la barca, si
mette a costruirla, ma gli mancano
tre parole magiche |
|
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista,
uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen.
Puita puuttui purren seppä,
lautoja venon tekijä. |
Il verace
Väinämöinen,
il sapiente sempiterno,
intagliava la barchetta,
nuova barca fabbricava
sulla punta nebulosa,
sopra l'isola nebbiosa.
Mancan legna all'artigiano,
assi a fare la barchetta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
Kenpä puuta etsimähän,
tammea tavoittamahan |
Chi la legna andrà a cercare,
chi gli abeti a domandare |
|
|
|
|
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle pohjapuuksi? |
pel battello, per il fondo
della barca del cantore? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pellervoinen, pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen,
sep' on puuta etsimähän,
tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle pohjapuuksi! |
Pellervo, figliuol del campo,
Sampsa, il bimbo piccinino,
ei la legna andrà a cercare,
ei gli abeti a domandare
pel battello, per il fondo
della barca del cantore! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Käypi tietä, astelevi
koillisille maailmoille. |
Si avanzò, faceva strada
per le terre di grecale. |
|
|
|
|
Meni mäen, menevi toisen,
kulki kohta kolmannenki,
kirves kultainen olalla,
vaskivarsi kirvehessä.
Yhtyi haapa vastahansa,
sylen kolmen korkeuinen. |
Venne a un colle, venne a un altro,
passò tosto il terzo ancora;
sulla spalla, l'ascia d'oro,
con il manico di rame.
Gli si fede un pioppo incontro,
alto l'albero tre tese. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
30 |
Tahtoi haapoa tavata,
puia puuta kirvehellä.
Haapa haastaen sanovi,
itse kielin kerkiävi: |
Volle il pioppo egli colpire,
batter l'albero con l'ascia.
Ma si mise il pioppo a dire,
a ingegnarsi con la lingua: |
|
|
|
|
«Mitä, mies, tahot minusta,
kuta kuitenki hala'at?» |
«Cosa mai da me ricerchi
uomo, cosa da me chiedi?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sampsa poika Pellervoinen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Tuotapa tahon sinusta,
tuota etsin ja hala'an:
Väinämöiselle venettä,
laulajalle purren puuta». |
Pellervoinen
Sampsa disse,
il ragazzo gli rispose:
«Io da te questo ricerco,
questo chiedo, questo voglio:
della legna per la barca,
pel battello del cantore». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
40 |
Haapa haastoi kummemmasti,
sataoksainen osasi: |
Parlò il pioppo, saviamente,
così disse il centorami: |
|
|
|
|
«Vuotava veno minusta
ja pursi putoavainen!
Minä olen ontelo tyveltä:
kolmasti tänä kesänä
toukka söi syämyeni,
mato juureni makasi». |
«Farebb'acqua la barchetta
dal mio legno, e affonderebbe!
Sono vuoto giù dal ceppo:
per tre volte quest'estate
mi ha mangiato un verme il cuore
ed un baco la radice». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
50 |
Sampsa poika Pellervoinen
siitä eistyvi etemmä;
astua ajattelevi
maailmoille pohjaisille. |
Sampsa
il bimbo,
Pellervoinen
andò innanzi; fe' pensiero
di recarsi, di affrettarsi
alle nordiche contrade. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuli honka vastahansa,
sylen kuuen korkeuinen.
Iski puuta kirvehellä,
kolahutti kuokallansa,
kysytteli, lausutteli:
«Oisiko sinusta, honka,
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle laivapuuksi?» |
Gli si fece incontro un pino,
alto l'albero sei tese.
Picchiò l'albero con l'ascia,
lo percosse con l'accetta;
domandò, così gli disse:
«Ben da te verrebbe, o pino,
una barca a
Väinämöinen,
al cantore una barchetta?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
Honka vastata hotaisi,
itse äänehen ärähti: |
Tosto gli rispose il pino
egli stesso con gran voce: |
|
|
|
|
«Ei minusta purtta tulle,
kuuen kaaren kantajata!
Mie olen honka huolainniekka;
kolmasti tänä kesänä
korppi koikkui latvallani,
varis vaakkui oksillani». |
«Non da me può venir barca
portatrice di sei coste!
Sono un pino pien di tacche;
per tre volte quest'estate
gracchiò il corvo sul mi capo,
la cornacchia su' miei rami». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
70 |
Sampsa poika Pellervoinen
aina eistyvi etemmä;
astua ajattelevi
suvisille maailmoille. |
Sampsa
il bimbo,
Pellervoinen
andò innanzi prestamente,
si affrettò verso altre terre,
volse i passi al mezzogiorno. |
|
|
|
|
Tuli tammi vastahansa,
ympäri yheksän syltä. |
Una quercia eccogli incontro,
avea in giro nove tese. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kysytteli, lausutteli:
«Tulisko sinusta, tammi,
emeä erävenehen,
sotapurren pohjapuuta?» |
La domanda, sì le dice:
«Ben da te verrebbe, quercia,
trave madre pel battello,
legno per barca da guerra?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Tammi taiten vastaeli,
osaeli puu omena:
«On vainen minussa puuta
emäksi yhen venosen, |
Savia disse allor la quercia,
la ghiandifera rispose:
«Certo in me c'è legno per la
trave madre della barca, |
|
|
|
|
enk' ole hoikka huolainniekka
enkä ontelo sisältä.
Kolmasti tänä kesänä,
tänä suurena suvena
päivyt kierti keskipuuta,
kuuhut latvalla kumotti,
käet kukkui oksillani,
linnut lehvillä lepäsi». |
né sottile, né intaccata
e nemmen son vuota dentro.
Per tre volte, in quest'estate,
del calor nel dolce tempo,
girò il sole in mezzo al tronco
e splendé la luna in cima,
il cucul cantò sui rami,
gli uccellini fra le foglie». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Sampsa poika Pellervoinen
otti kirvehen olalta, |
Sampsa
il bimbo,
Pellervoinen
prese l'ascia dalle spalle, |
|
|
|
|
iski puuta kirvehellä,
tammea tasaterällä;
pian taisi tammen kaata,
puun sorean sorrutella. |
picchiò l'alber con l'accetta,
con la lama a taglio piatto;
l'alta quercia giù buttare
presto seppe, ed atterrare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Ensin laski latvan poikki,
tyven tyynni halkaisevi.
Veisti siitä pohjapuita,
lautoja epälukuisin
laulajalle laivaksiksi,
Väinämöiselle venoksi. |
Spezzò prima in due la cima
e spaccò del tutto il tronco.
Intagliò del fondo l'assi,
senza numero panconi,
al cantore per legname
ed a
Väinö per la barca. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
teki tieolla venettä,
laati purtta laulamalla
yhen tammen taittumista,
puun murskan murenemista. |
Ed il vecchio
Väinämöinen,
il sapiente sempiterno,
fe' la barca per magìa,
il battello col cantare,
dalle schegge d'una quercia
e d'un alber dai frantumi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
110 |
Lauloi virren: pohjan puutti,
lauloi toisen: liitti laian;
lauloi kohta kolmannenki
hankoja hakatessansa, |
Cantò un verso, saldò il fondo;
un secondo, chiuse il fianco;
cantò tosto un terzo verso,
intagliati fûr gli scalmi, |
|
|
|
|
päitä kaaren päätellessä,
liitellessänsä limiä. |
le giunture fûr saldate
e le costole fissate. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kaaritettua venosen,
liitettyä laian liitot
uupui kolmea sanoa |
Già cerchiata era la barca,
già le costole connesse:
ma mancavan tre parole |
 |
|
|
|
panemilla parraspuien,
kokkien kohentimilla,
peräpään on päättimillä. |
i madieri per fissare
e la prua per raffermare
e la poppa a terminare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Non potendo
ottenerle da altri, discende a
Tuonela, dove vorrebbero
trattenerlo |
120 |
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen, |
Il verace
Väinämöinen,
il sapiente sempiterno |
|
|
|
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Voi poloinen, päiviäni!
Ei saanut veno vesille,
uusi laiva lainehille!» |
parlò allora, così disse:
«Ahimé, poveri miei giorni!
non andò la barca in acqua,
non in mar la nuova nave!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
130 |
Arvelee, ajattelevi,
mistäpä sanoja saisi,
loisi lempiluottehia;
pääskyjenkö päälaelta,
joutsenkarjan juonen päästä,
hanhilauman hartioilta? |
E pensava, rifletteva,
dove prender le parole,
coglier detti di magia;
se di rondin dal cervello
o di cigni dalla testa
o dell'oche dalle spalle. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Läksi saamahan sanoja.
Tuhoi joukon joutsenia,
harkun hanhia hävitti,
päättömästi pääskysiä:
ei saanut sanoakana,
ei sanoa eikä puolta. |
A cercar va le parole:
spense un gran branco di cigni,
una schiera d'oche uccise,
senza fine rondinelle:
non trovò né una parola,
e nemmeno mezza sola. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
140 |
Arvelee, ajattelevi:
«Tuoll' oisi sata sanoa
kesäpeuran kielen alla,
suussa valkean oravan». |
E pensava, rifletteva:
«Cento ne potrei trovare
d'una renna sulla lingua,
d'uno scoiattol nella bocca». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Läksi saamahan sanoja,
ongelmoita ottamahan.
Pellon peuroja levitti,
oravia suuren orren:
sai siitä sanoja paljo,
ne kaikki avuttomia. |
A cercar va le parole,
a pigliare gli scongiuri.
Abbatté di renne un campo,
di scoiattoli gran schiera:
trovò là parole molte,
ma eran tutte inefficaci. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
150 |
Arvelee, ajattelevi:
«Tuolta saan sa'an sanoja,
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajasta». |
E pensava, rifletteva:
«Prendo ben cento parole
dalle case di
Tuonela,
da
Manala sempiterna». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Läksi Tuonelta sanoja,
Manalalta mahtiloita.
Astua taputtelevi;
kävi viikon vitsikkoa,
viikon toisen tuomikkoa,
kolmannen katajikkoa:
jo näkyi Manalan saari,
Tuonen kumpu kuumottavi. |
Da
Tuoni cercò parole,
da
Manala gli scongiuri.
Passò rapido per macchie
nella prima settimana;
la seconda, per cespugli
e la terza, ginepreti:
già vicino è l'isolotto
di
Manala, e il colle splende. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
160 |
Vaka vanha Väinämöinen
jo huhuta huikahutti |
Il verace
Väinämöinen
gridò tosto ad alta voce |
|
|
|
|
tuossa Tuonelan joessa,
Manalan alantehessa:
«Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi,
yli salmen saa'akseni,
joen poikki päästäkseni!» |
in quel fiume di
Tuonela,
di
Manala nel profondo:
«Porta, figlia di
Manala,
una zattera, una barca,
per passare oltre lo stretto,
traghettare di là dal fiume!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
170 |
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
tuo oli poukkujen pesijä,
räpähien räimyttäjä |
Di
Tuoni la figlioletta,
di
Manala ragazzetta,
stava gli abiti a lavare,
il bucato a risciacquare |
|
|
|
180 |
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alusve'essä.
Sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
«Vene täältä tuotanehe,
kuni syy sanottanehe,
mi sinun Manalle saattoi
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman musertamatta». |
di
Tuoni nel nero fiume,
nel profondo di
Manala.
Così disse, gli rispose,
fe' sentir le sue parole:
«Ben verrebbe la barchetta
se il motivo tu dicessi
perché a
Manala venisti
senza che morbo né morte
ti prendesse, ti colpisse,
né uccisione in altro modo». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Tuoni minun tänne tuotti,
Mana mailtani veteli». |
Il verace
Väinämöinen
le rispose, così disse:
«Tuoni
qui dalla mia terra,
Mana qui m'ha trascinato». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
tuonpa hän sanoiksi virkki:
«Jopa keksin kielastajan!
Kunp' on Tuoni tänne toisi,
Mana mailta siirteleisi, |
Di
Tuoni la figlioletta,
di
Manala ragazzetta,
disse allor queste parole:
«Ben m'avvedo del bugiardo!
Se t'avesse qui portato
Tuoni stesso dalla terra, |
|
|
|
|
Tuoni toisi tullessansa,
Manalainen matkassansa
Tuonen hattu hartioilla,
Manan kintahat käessä.
Sano totta, Väinämöinen:
mi sinun Manalle saattoi?» |
Tuoni ti accompagnerebbe,
il cammin teco farebbe:
porteresti il suo cappello,
i suoi guanti nelle mani.
Parla il vero,
Väinämöinen!
che a
Manala ti condusse?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
200 |
Vaka vanha Väinämöinen
jo tuossa sanoiksi virkki:
«Rauta mun Manalle saattoi,
teräs tempoi Tuonelahan». |
Il verace
Väinämöinen
disse allor queste parole:
«Ferro a
Mana mi condusse,
a
Tuoni mi trasse acciaro». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
210 |
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Tuosta tunnen kielastajan!
Kun rauta Manalle saisi,
teräs toisi Tuonelahan,
verin vaattehet valuisi,
hurmehen hurahteleisi.
Sano totta, Väinämöinen,
sano totta toinen kerta!» |
Di
Tuoni la figlioletta,
di
Manala ragazzetta,
gli rispose, così disse:
«Che bugiardo sei, capisco!
Se a
Tuoni t'avesse ferro
spinto, o lama dell'acciaio,
goccerebbero le vesti
per il sangue gorgogliante.
Parla il vero,
Väinämöinen,
parla il vero questa volta!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Vesi sai minun Manalle,
aalto toi on Tuonelahan». |
Il verace
Väinämöinen
le rispose, così disse:
«Acqua a
Mana m'ha portato,
l'onda a
Tuoni trascinato». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Ymmärrän valehtelijan!
Jos vesi Manalle saisi,
aalto toisi Tuonelahan, |
Di
Tuoni la figlioletta,
di
Manala ragazzetta,
così disse, gli rispose:
«Che bugiardo sei capisco!
Se a
Tuoni t'avesse l'acqua
spinto, l'onda trascinato, |
|
|
|
|
vesin vaattehet valuisi,
helmasi herahteleisi.
Sano tarkkoja tosia:
mi sinun Manalle saattoi?» |
goccerebbero le vesti
e dal lembo l'acqua a stille.
Parla il vero, proprio il vero:
che a
Manala ti condusse?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuossa vanha Väinämöinen
vielä kerran kielastavi:
«Tuli toi mun Tuonelahan,
valkea Manalle saattoi». |
Pure il vecchio
Väinämöinen
ciarlò ancora un'altra volta:
«A
Tuoni mi portò il fuoco,
me la fiamma a
Mana trasse». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
230 |
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti, |
Di
Tuoni la figlioletta,
di
Manala ragazzetta, |
|
|
|
|
hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Arvoan valehtelijan!
Jos tuli Manalle toisi,
valkeainen Tuonelahan,
oisi kutrit kärventynnä,
partaki pahoin palanut. |
gli rispose in questo modo:
«Ben m'avvedo che mentisci!
Se a
Tuoni t'avesse il fuoco
e la fiamma trascinato,
i tuoi riccioli, la barba
arsa avresti malamente. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
«Oi sie vanha Väinämöinen!
Jos tahot venettä täältä,
sano tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä, |
«O tu vecchio
Väinämöinen,
se la barca tu vuoi avere,
di' parole veritiere,
queste l'ultime bugie! |
|
|
|
|
mitenkä tulit Manalle
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman murentamatta!» |
Come mai venisti a
Mana
senza che morbo né morte
ti prendesse, ti colpisse
né uccisione in altro modo?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Jos vähän valehtelinki,
kerran toisen kielastelin,
toki ma sanon toetki.
Te'in tieolla venettä,
laain purtta laulamalla. |
Disse vecchio
Väinämöinen:
«Se ho mentito per un poco,
se ho cianciato un'altra volta,
ben or dico cosa vera:
una barca per magìa
io facevo, col cantare. |
|
|
|
|
Lauloin päivän, lauloin toisen,
niin päivällä kolmannella
rikkoihe reki runoilta, |
Cantai un giorno, un altro giorno;
ma venuto il terzo giorno,
si spezzò la slitta ai canti |
|
|
|
260 |
jalas taittui lausehilta:
läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiätä
rekosen rakentoani,
laulukorjan laatiani.
Tuopa nyt venoista tänne,
laita mulle lauttoasi |
e la stanga agli scongiuri;
venni a
Tuoni pel succhiello,
a
Manala pel trivello,
ch'io mi fabbrichi la slitta
e la treggia de' miei canti.
Or qui porta la barchetta,
or la zattera mi appronta |
|
|
|
|
yli salmen saa'akseni,
joen poikki päästäkseni!» |
per passar oltre lo stretto,
traghettar di là dal fiume!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
270 |
Kyllä Tuonetar toruvi,
Manan neiti riitelevi:
«Oi on, hullu, hulluuttasi,
mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi
palata omille maille: |
Ma di
Mana la fanciulla
brontolò, lo garrì forte:
«O che pazzo di stoltezza,
uomo di poco giudizio!
A
Tuoni senza motivo
vieni, a
Mana senza morbo!
Meglio a te sarebbe stato
di tornare alle tue terre: |
|
|
|
|
äijä on tänne tullehia,
ei paljo palannehia». |
molti son che vengon quivi
ma non molti tornan via». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Akka tieltä kääntyköhön, |
Disse il vecchio
Väinämöinen:
«Una vecchia indietro torni, |
|
|
|
|
eip' on mies pahempikana,
uros untelompikana!
Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi!» |
non degli uomini il peggiore,
né il più pigro fra gli eroi!
Or qui porta la barchetta,
di
Manala ragazzetta!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
280 |
Vei venehen Tuonen tytti;
sillä vanhan Väinämöisen |
Ella allor portò la barca
e con quella
Väinämöinen |
|
|
|
|
yli salmen saattelevi,
joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle,
kuolematta Tuonelahan!» |
fe' passare oltre lo stretto,
traghettar di là dal fiume.
Disse poi queste parole:
«Väinämöinen,
a te guai,
che venisti senza strage
a
Manala senza morte!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
290 |
Tuonetar, hyvä emäntä,
Manalatar, vaimo vanha,
toip' on tuopilla olutta,
kantoi kaksikorvaisella; |
Tuonetar, buona massaia
Manalatar, vecchia donna,
portò birra dentro il gotto,
dentro il vaso con due anse; |
|
|
|
|
itse tuon sanoiksi virkki:
«Juop' on, vanha Väinämöinen!» |
disse poi queste parole:
«Bevi, vecchio
Väinämöinen!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
300 |
Vaka vanha Väinämöinen
katsoi pitkin tuoppiansa:
sammakot kuti sisällä,
maot laioilla lateli.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
«En mä tänne tullutkana
juomahan Manalan maljat,
Tuonen tuopit lakkimahan: |
Il verace
Väinämöinen
guardò a lungo dentro il gotto:
v'eran dentro rane in frega
e sfilavan vermi ai lati.
Disse allor queste parole:
«Io non son certo venuto
a far brindisi a
Manala,
a leccar di
Tuoni i gotti: |
|
|
|
|
juopuvat oluen juojat,
kannun appajat katoovat». |
l'ubriaco va in rovina
chi di birra i gotti vuota». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi Tuonelan emäntä:
«Oi on vanha Väinämöinen!
Mitä sie tulit Manalle,
kuta Tuonelan tuville
ennen Tuonen tahtomatta,
Manan mailta kutsumatta?» |
Di
Tuonela
la massaia
disse: «Vecchio
Väinämöinen,
che a
Manala ti condusse,
alle stanze di
Tuonela,
pria che
Tuoni ti cercasse,
dalla terra ti chiamasse?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
310 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Veistäessäni venoista, |
Disse vecchio
Väinämöinen:
«Mentre la barca intagliavo, |
|
|
|
320 |
uutta purtta puuhatessa
uuvuin kolmea sanoa
peripäätä päätellessä,
kokkoa kohottaessa.
Kun en noita saanutkana,
mailta, ilmoilta tavannut,
piti tulla Tuonelahan,
lähteä Manan majoille
saamahan sanoja noita,
ongelmoita oppimahan». |
nuova nave fabbricavo,
mi mancaron tre parole
per finir la punta a poppa,
per alzar di prua la cima.
Poiché non potei trovarle
né dal ciel, né dalla terra,
bisognò venir da
Tuoni,
alle terre di
Manala,
a cercar quelle parole,
a imparar quegli scongiuri». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuopa Tuonelan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Ei Tuoni sanoja anna,
Mana mahtia jakele!
Etkä täältä pääsnekänä
sinä ilmoisna ikänä
kotihisi kulkemahan,
maillesi matelemahan». |
Ma di
Tuoni
la massaia
gli rispose, così disse:
«Non dà
Tuoni le parole,
non fa parte di magìa!
Né di qua puoi ritornare
mai più, mai per questa vita,
per andare alla tua casa,
passeggiar nelle tue terre». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
330 |
Uuvutti unehen miehen,
pani maata matkalaisen |
Gettò giù nel sonno l'uomo,
a dormir pose il viandante |
|
|
|
|
Tuonen taljavuotehelle.
Siinä mies makaelevi,
uros unta ottelevi:
mies makasi, vaate valvoi. |
sopra il letto di pelliccia.
Si sdraiò l'uom per dormire,
prese sonno il valoroso,
dormì l'uom, vegliò la veste. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
340 |
Oli akka Tuonelassa,
akka vanha käykkäleuka,
rautarihman kehreäjä,
vaskilankojen valaja.
Kehräsi sataisen nuotan,
tuhantisen tuuritteli |
In
Tuonela
c'è una vecchia,
vecchia dalla bazza aguzza,
che di ferro stame fila
e di rame fili fonde.
Reti tesse a cento maglie,
tesse reti a mille nodi |
|
|
|
|
yönä yhtenä kesäisnä
yhellä vesikivellä. |
solamente in una notte,
sopra un sasso del torrente. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
350 |
Oli ukko Tuonelassa;
se on ukko kolmisormi,
rautaverkkojen kutoja,
vaskinuotan valmistaja.
Se kutoi sataisen nuotan,
tuhantisen tuikutteli
samana kesäisnä yönä
samalla vesikivellä. |
Ed un vecchio c'è in
Tuonela,
un vecchietto con tre dita,
tessitor di ferree reti
e di lacci tutti rame:
reti tesse a cento maglie,
tesse lacci a mille nodi
nella stessa notte estiva,
del torrente sopra il sasso. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
360 |
Tuonen poika koukkusormi,
koukkusormi, rautanäppi,
se veti sataisen nuotan
poikki Tuonelan joesta,
sekä poikki jotta pitkin,
jotta vieläkin vitahan,
jottei päästä Väinämöisen,
selvitä uvantolaisen
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana |
Il figliuol di
Tuoni, con le
dita a uncin, di ferro l'unghie,
quella rete a cento maglie
di
Tuoni pe 'l fiume trasse:
di traverso, poi per lungo
ed ancor la trasse a sghembo
perché
Väinö non fuggisse,
non partisse
Uvantolainen,
mai più, mai per questa vita,
finché l'aurea luna splenda, |
|
|
|
|
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista. |
dalle case di
Tuonela,
dalle stanze sempiterne. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Pure, con la sua potenza magica,
riesce in qualche modo a
Väinämoinen di uscire da Tuonela; e
ritornatone, sconsiglia chiunque
dal recarsi laggiù e descrive lo
stato doloroso e tremendo in cui si
trovano colà i malvagi |
|
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Joko lie tuhoni tullut,
hätäpäivä päälle pääsnyt
näillä Tuonelan tuvilla,
Manalan majantehilla?» |
Il verace
Väinämöinen
così disse, parlò allora:
«Non mi venne la rovina,
giunse il giorno di sventura
di
Tuonela
nelle stanze,
nelle case di
Manala?» |
|
|
|
|
|
|
|
370 |
Pian muuksi muuttelihe,
ruton toiseksi rupesi: |
Prese tosto un'altra forma,
mutò rapido l'aspetto: |
|
|
|
|
meni mustana merehen,
saarvana sara'ikkohon;
matoi rautaisna matona,
kulki kyisnä käärmehenä
poikki Tuonelan joesta,
läpi Tuonen verkkoloista. |
fatto nero, andò nel mare
come lontra, nel giuncheto,
strisciò come ferreo baco,
come serpe viperina
attraverso la corrente
e le reti di
Tuonela. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
380 |
Tuonen poika koukkusormi,
koukkusormi, rautanäppi,
kävi aamulla varahin
verkkojansa katsomahan: |
Il figliuol di
Tuoni, con le
dita a uncin, le unghie di ferro,
si avviò di buon mattino
a guardare le sue reti: |
|
|
|
|
sa'an saapi taimenia,
tuhat emon alvehia,
eip' on saanut Väinämöistä,
ukkoa uvantolaista. |
prese trote un centinaio,
prese mille pesciolini,
ma non prese
Väinämöinen,
il vegliardo
Uvantolainen. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
390 |
Siitä vanha Väinämöinen
Tuonelasta tultuansa
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
«Elköhön hyvä Jumala,
elköhön sitä suetko, |
Ed il vecchio
Väinämöinen
ritornato da
Tuonela
fece udire tali detti,
pronunziò questa preghiera:
«Non lasciar, buon Dio, giammai
non permetter che qualcuno |
|
|
|
|
itse-mennyttä Manalle,
Tuonelahan tunkeinutta!
Äijä on sinne saanehia,
vähä tuolta tullehia,
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista». |
vada a
Mana da sé stesso
né a
Tuonela
si cacci!
Molti son che laggiù vanno,
pochi son che tornan via,
dalle case di
Tuonela,
dalle stanze sempiterne!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
400 |
Vielä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin lateli
nuorisolle nousevalle,
kansalle ylenevälle: |
Disse ancor queste parole,
questo aggiunse ai detti suoi
per la gioventù che cresce,
per il popol che su viene: |
|
|
|
410 |
«Elkätte, imeisen lapset,
sinä ilmoisna ikänä
tehkö syytä syyttömälle,
vikoa viattomalle!
Pahoin palkka maksetahan
tuolla Tuonelan ko'issa:
sija on siellä syyllisillä,
vuotehet viallisilla,
alus kuumista kivistä,
palavoista paateroista, |
«Non vogliate, uomini, mai
finché duri vostra vita,
danneggiar chi non ha colpa,
far del male all'innocente!
ché si paga ria mercede
nelle case di
Tuonela.
Del colpevol ivi è stanza,
letti son pei peccatori,
sotto sassi ribollenti,
sotto grandi lastre ardenti, |
|
|
|
|
peitto kyistä, käärmehistä,
Tuonen toukista ku'ottu». |
sotto un panno, che i serpenti
intessêr con gli aspri denti». |
|
|
|
|
|
|
|
