|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
YHDEKSÄSNELJÄTTÄ
RUNO |
IL TRENTANOVESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Väinämöinen
esorta Ilmarinen ad andare con lui
a Pohjola a prendere il Sampo;
Ilmarinen accetta la proposta ed
essi si mettono in viaggio per
mare. |
|
Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
«Ohoh seppo Ilmarinen!
Lähtekämme Pohjolahan
hyvän sammon saa'antahan,
kirjokannen katsantahan!» |
Il verace Väinämöinen
disse allor queste parole:
«Ilmarinen fabbro, senti:
partiremo per Pohjola
per far nostro quel buon Sampo
col coperchio variopinto». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
Se on seppo Ilmarinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Ei ole sampo saatavana,
kirjokansi tuotavana |
Ilmarinen fabbro allora
gli rispose in tal maniera:
«Non è questa facil cosa
portar via l'adorno
Sampo |
|
|
|
20 |
pimeästä Pohjolasta,
summasta Sariolasta!
Siell' on sampo saatettuna,
kirjokansi kannettuna
Pohjolan kivimäkehen,
vaaran vaskisen sisähän
yheksän lukon ta'aksi;
siihen juuret juurruteltu
yheksän sylen syvähän,
yksi juuri maaemähän, |
da
Pohjola tenebrosa,
dalle nebbie di Sariola!
Colà il Sampo è stato messo,
il coperchio trasportato
sotto il colle dirupato,
dentro il gran monte di rame,
chiuso con nove lucchetti;
ed ha messo le radici
nove tese di profondo:
nella terra una radice, |
|
|
|
toinen vesiviertehesen,
kolmas on kotimäkehen». |
dentro un gorgo d'acqua l'altra
e la terza ov'è la casa». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
30 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Veli seppo, veikkoseni!
Lähtekämme Pohjolahan
tuon on sammon saa'antahan!
Laatikamme laiva suuri,
johon sampo saatetahan,
kirjokansi kannetahan
Pohjolan kivimäestä, |
Disse il vecchio
Väinämöinen:
«Fabbro caro, fratellino,
per Pohjola partiremo
e quel Sampo farem nostro.
Fabbrichiamo una gran nave
Ed il Sampo via trarremo
col coperchio variopinto
da quel colle dirupato, |
|
|
|
|
vaaran vaskisen sisästä,
yheksän lukon takoa!» |
da quel gran monte di rame
e da quei nove lucchetti». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi seppo Ilmarinen:
«Vakavampi maisin matka.
Lempo menköhön merelle,
surma suurelle selälle!
Siellä tuuli turjuttaisi,
siellä viskaisi vihuri,
saisi sormet soutimeksi, |
Ilmarinen fabbro disse:
«Più sicuri andrem per terra;
vada pur Lempo sul mare,
sul gran dorso Morte corra!
colà scuoterci violento
l'uragano verrà, e il vento;
saran remi queste dita |
 |
|
|
40 |
kämmenet käsimeloiksi». |
e timoni queste palme». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
50 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Vakavampi maisin matka,
vakavampi, vaikeampi,
vielä muuten mutkaisempi.
Lysti on venon vesillä,
purren juosta jolkutella,
ve'et väljät välkytellä,
selät selvät seurustella:
tuuli purtta tuuittavi,
aalto laivoa ajavi, |
Disse il vecchio
Väinämöinen:
«Più sicuro il viaggio in terra,
più sicuro, ma penoso,
ma più grave e tortuoso.
Il battel sull'acqua è lieto,
gode di correr sull'onde,
di tagliar veloce i flutti,
di strisciar sul dorso chiaro:
culla il vento la barchetta,
l'onda innanzi la sospinge, |
|
|
|
|
länsituuli läikyttävi,
etelä e'elle viepi.
Vaan kuitenki kaikitenki,
kun et mieline merisin,
niin on maisin matkatkamme,
rantaisin ratustelkamme! |
il ponente la solleva
ed il soffio del levante.
Nonostante, ad ogni modo,
se del mar non senti voglia,
noi per terra viaggeremo,
ce ne andrem lungo le spiagge. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
«Tao nyt mulle uusi miekka,
tee miekka tuliteräinen,
jolla hurttia hutelen,
Pohjan kansan kaikottelen |
Nuova spada or mi fucina
con la lama fiammeggiante,
che scacciare io possa i cani
ed il popolo di Pohja |
|
|
|
|
saaessa otolle sammon
tuonne kylmähän kylähän,
pimeähän Pohjolahan,
summahan Sariolahan!» |
mentre il
Sampo a conquistare
vado verso il freddo borgo,
vèr lo scuro di Pohjola,
la caligin di Sariola». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
70 |
Tuo on seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
tunki rautoja tulehen,
teräksiä hiiloksehen,
kultia koko piosen,
hope'ita kourallisen. |
Ilmarinen fabbro allora,
l'artigiano sempiterno
buttò ferro dentro il fuoco
ed acciaio nella brace;
buttò oro, un pugno pieno,
e d'argento una manciata: |
|
|
|
|
Laittoi orjat lietsomahan,
palkkalaiset painamahan. |
mise schiavi per soffiare,
giornalieri ad attizzare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Orjat lietsoi löyhytteli,
hyvin painoi palkkalaiset:
rauta vellinä venyvi,
teräs taipui tahtahana,
hopea vetenä välkkyi,
kulta läikkyi lainehena. |
Forte soffiano gli schiavi,
con ardore i giornalieri:
ecco il ferro è fatto pappa
e l'acciaio pasta molle,
splende liquido l'argento,
l'oro ondeggia liquefatto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Siitä seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen, |
Ilmarinen fabbro allora,
l'artigiano sempiterno |
|
|
|
|
katsoi alle ahjoksensa,
lietsimensä liepehelle:
näki miekan syntyväksi,
pää kullan kuvauvaksi. |
guardò sotto la fornace,
lungo gli orli del soffione:
vide nascere la spada
e formarsi l'elsa d'oro. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Otti ainehet tulesta,
tempasi hyvät takehet
ahjosta alasimelle,
vasarille, valkkamille.
Takoi miekan mieltä myöten,
kalvan kaikkien parahan, |
Tolse al fuoco quella massa,
la portò dalla fornace
sull'incudin, sotto il maglio,
sotto i colpi del martello:
fe' una spada qual voleva,
lama buona sopra tutte: |
|
|
|
|
jonka kullalla kuvasi,
hopealla huolitteli. |
l'adornò coi fregi d'oro,
coi ricami dell'argento. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Vaka vanha Väinämöinen
tuli tuota katsomahan.
Sai miekan tuliteräisen
kätehensä oikeahan.
Katselevi, kääntelevi;
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Onko miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan?» |
Venne il vecchio
Väinämöinen
a guardare quella spada;
prese nelle proprie mani
quella lama fiammeggiante;
la guardava, la voltava,
tali detti pronunziava:
«Tale spada è all'uomo adatta,
tale lama a chi la porta?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Olipa miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi,
päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti,
hevonen terällä hirnui,
kasi naukui naulan päässä,
penu putkessa puhusi. |
Era certo adatta all'uomo,
conveniente al portatore;
risplendea la luna in cima
ed il sole sulla lama;
sopra l'elsa brillan stelle,
un caval corre sul taglio;
sul botton miagola un gatto,
latra un can sulla guaina. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
110 |
Sylkytteli miekkoansa
vuoren rautaisen raossa. |
Di ferrigno monte nello
spacco scosse la sua spada; |
|
|
|
|
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Jo minä terällä tällä
vaikka vuoret poikki löisin,
kalliot kaha jakaisin!» |
disse poi queste parole:
«Posso già, con questa spada
per metà spezzare i monti,
in due pezzi far le rupi». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
120 |
Itse seppo Ilmarinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Milläpä minä poloinen,
millä, tuima, turveleime,
hyöteleime, vyöteleime
maan varalle, veen varalle? |
Ilmarinen fabbro allora
così disse alla sua volta:
« In che modo, miserello,
come debbo ripararmi
contro i rischi della terra,
i pericoli dell'acqua? |
|
|
|
|
Joko luustoihin lueime,
rautapaitoihin paneime,
teräsvöihin telkitäime?
Mies on luustossa lujempi,
rautapaiassa parempi,
teräsvyössä tenhoisampi». |
mi farò con la magia
d'osso, o ferro, una corazza
o di rame una cintura?
quando l'osso lo protegge
od il ferro, è l'uom più forte,
più robusto nell'acciaio». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
130 |
Lähteä luku tulevi,
liitto käyä kerkiävi.
Yks' on vanha Väinämöinen,
toinen seppo Ilmarinen |
La partenza era vicina,
era l'ora conveniente:
uno il vecchio Väinämöinen,
Ilmarinen fabbro l'altro |
|
|
|
140 |
läksivät hevon hakuhun,
kuloharjan kuuntelohon,
suvikunnan suitset vyöllä,
varsan valjahat olalla.
Kahen etsivät hevoista,
päätä puitse katselevat,
tarkasti tähystelevät
ympäri salon sinisen:
löytivät hevon lehosta,
kuloharjan kuusikosta. |
vanno in cerca d'un cavallo,
d'un destrier criniera-grigia,
con le briglie alla cintura,
sulle spalle i finimenti:
ambedue ne vanno in cerca
attraverso la foresta
ed aguzzano gli sguardi
tutto intorno al bosco azzurro:
lo trovaron finalmente
fra gli abeti del boschetto. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaka vanha Väinämöinen,
toinen seppo Ilmarinen
painoi päähän kullan päitset,
suvikunnan suitset suuhun.
Ajoa ratustelevat
kahen miehen rantamaata:
kuului rannalta kujerrus,
valitanta valkamalta. |
Il verace
Väinämöinen
ed Ilmari, la cuffietta
al cavai misero in capo
e le briglie sopra il collo;
quindi presero la via
ambedue lungo la spiaggia;
ma dal lido s'udì un pianto,
un lamento dal cantiere. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
150 |
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi: |
Ed il vecchio
Väinämöinen
disse allor queste parole: |
|
|
|
|
«Siell' on impi itkemässä,
kana kaikerrehtamassa!
Joko käymme katsomahan,
likeltä tähystämähän?» |
«Piange certo una fanciulla,
si lamenta una colomba;
forse andremo per vedere,
ci faremo più da presso». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
160 |
Itse astuvi likemmä,
meni luota katsomahan.
Eipä impi itkekänä
eikä kaikerra kananen:
oli pursi itkemässä,
venonen valittamassa. |
Egli stesso si accostava
per vedere da vicino;
di fanciulla non è pianto
né lamento di colomba:
una barca lacrimava,
un battello sospirava. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Virkki vanha Väinämöinen
luoksi purren päästyänsä:
«Mitä itket, puinen pursi,
vene hankava, valitat?
Itketkö sä puisuuttasi,
hankavuuttasi haveksit?» |
Disse il vecchio
Väinämöinen
giunto a fianco della barca:
«Perché tu, barca di legno,
piangi, tu di scalmi ricca?
piangi tu, che il legno è grosso,
che gli scalmi son massicci?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi:
«Vesille venosen mieli |
Disse la barca di legno,
parlò la ricca di scalmi:
«Della barca all'acqua corre |
|
|
|
170 |
tervaisiltaki teloilta,
mieli neien miehelähän
korkeastaki ko'ista.
Sitä itken, pursi raukka,
vene vaivainen, valitan:
itken viejäistä vesille,
laskijaista lainehille. |
il desio, pur dai cantieri:
al marito la fanciulla
vuoi andar, pur da alta casa;
perciò piango, poverina,
mi lamento, barchettina,
piango a chi mi spinga in acqua,
chi mi vari dentro l'onde. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
180 |
«Sanottihin tehtäessä,
laulettihin laitettaissa
saatavan sotivenettä,
vainopurtta puuhattavan, |
Mi dicevan, sul cantiere
mi cantavan, lavorando:
«Questa è barca per la guerra,
questa è nave da battaglia; |
|
|
|
|
tuovan täyteni eloa,
alustani aartehia:
ei ole sotahan saatu,
eloteillen ensinkänä! |
ricco carico la aspetta,
sarà colma di tesori».
Ma la guerra io non gustai
né di prede in cerca andai. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
«Muut purret, pahatki purret,
ne aina sotia käyvät,
tappeloita tallustavat;
kolme kertoa kesässä
tuovat täytensä rahoja,
alustansa aartehia. |
Altre barche, barche brutte,
fanno vela per la guerra,
stanno in mezzo alle battaglie;
per tre volte in un'estate
tornan cariche di merci,
tornan colme di tesori; |
|
|
|
200 |
Minä, veistämä venonen,
satalauta laaittama,
tässä lahon lastuillani,
venyn veistännäisilläni.
Pahimmatki maan matoset
alla kaarien asuvat,
linnut ilman ilke'immät
pesän pielessä pitävät,
kaikki korven konnikatki
kokillani koksentavat. |
io, sì fine lavorata,
nave ricca di cent'assi,
su' miei trucioli marcisco,
ferma sempre sul cantiere;
vermi vili della terra
stanno sotto la mia chiglia;
e sull'albero mi fanno
i più brutti uccelli il nido;
i ranocchi del pantano
saltan presso la mia prora; |
|
|
|
|
Oisi kahta kaunihimpi,
kahta, kolmea parempi
olla mäntynä mäellä,
petäjänä kankahalla,
oksilla oravan juosta,
penun alla pyörähellä». |
oh, sarebbe il doppio bello,
due, tre volte meglio, fossi
ancor larice sul colle,
ancor pino sulla landa;
lo scoiattolo fra' rami
mi saltasse, e il cane sotto». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
210 |
Vaka vanha Väinämöinen
tuossa tuon sanoiksi virkki:
«Elä itke, puinen pursi,
vene hankava, havise! |
Il verace
Väinämöinen
disse allor queste parole:
«Non far pianti né lamenti,
o battel ricco di scalmi! |
|
|
|
|
Kohta saat sotia käyä,
tappeloita tallustella. |
presto andrai tu pure a guerra,
partirai per la battaglia! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
«Lienet pursi Luojan luoma,
Luojan luoma, tuojan tuoma,
syrjin syökseite vetehen,
laion aalloillen ajaite,
ilman kouran koskematta,
käen päälle käyttämättä,
olkapään ojentamatta,
käsivarren vaalimatta!» |
Se te, barca, fe' il Creatore,
se ti fe' sommo maestro,
puoi col bordo andar nell'acqua
e col fianco giù nell'onde
senza che pugno ti tocchi,
senza che mano ti scuota,
senza che spalla ti pigi,
senza che braccio ti spinga!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi:
«Eipä muu sukuni suuri
eikä veljeni, venoset,
lähe työnnyttä vesille,
laskematta lainehille,
kun ei kourin koskettane,
käsivarsin käännettäne». |
Disse la barca di legno,
parlò la ricca di scalmi:
«Non so che ci sia battello,
di mia gran stirpe un fratello,
che nell'acqua senza spinta
scenda, cali giù nell'onda,
se una mano non lo tocca
e se un braccio non lo scuote». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
230 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Jos ma sun vesille työnnän, |
Disse il vecchio
Väinämöinen:
« S'io ti spingo giù nell'acqua, |
|
|
|
|
joko juokset soutamatta,
airoilla avittamatta,
huoparilla huopimatta,
puhumatta purjehesen?» |
forse, dimmi, correrai,
senza aver da' remi aiuto,
senza muover la pagaia,
senza la vela sia gonfia?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi:
«Eipä muu sukuni suuri
eikä toinen joukkioni
juokse sormin soutamatta,
airoilla avittamatta, |
Disse la barca di legno,
parlò la ricca di scalmi:
« Non v'è un altro di mia stirpe,
non v'è alcun della mia schiera
che s'avanzi in mezzo all'onde
senza aver da' remi aiuto, |
|
|
|
|
huoparilla huopimatta,
puhumatta purjehesen». |
senza muover la pagaia,
senza sia la vela gonfia». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaka vanha Väinämöinen
tuosta tuon sanoiksi virkki:
«Joko juokset soutamalla,
airoilla avittamalla,
huoparilla huopimalla,
puhumalla purjehesen?» |
Il verace Väinämöinen
disse allor queste parole:
«Correrai dunque sull'onde
se de' remi avrai l'aiuto,
se si muova la pagaia
e se gonfia sia la vela?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi: |
Disse la barca di legno,
parlò la ricca di scalmi: |
|
|
|
|
«Jo vainen sukuni muuki,
kaikki veljeni, venoset,
juoksi sormin soutamalla,
airoilla avittamalla,
huoparilla huopimalla,
puhumalla purjehesen». |
«Tutti gli altri miei fratelli,
questa stirpe di battelli,
vanno rapidi sull'onde
se de' remi hanno l'aiuto,
se si muove la pagaia,
se la vela al vento è gonfia». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
260 |
Siitä vanha Väinämöinen
heitti hiekalle hevosen,
painoi puuhun marhaminnan,
ohjat oksalle ojenti, |
Väinämöinen il cavallo
lasciò allora sulla sabbia:
ad un alber la cavezza,
e le briglie appese a un ramo; |
|
|
|
|
lykkäsi venon vesille,
lauloi purren lainehille.
Kysytteli puista purtta,
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Oi sie kaareva venonen,
pursi puinen, hankaniekka!
Ootko kaunis kannannalta,
kuin oot kaunis katsonnalta?» |
spinse in acqua la barchetta,
il battel cantò nell'onde,
chiese alla barca di legno,
le parlò, cosi le disse:
«Nave, tu dai curvi fianchi,
tu provvista di bei scalmi,
sei tu buona per portare
come sei bella a guardare?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
270 |
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi: |
Parlò la barca di legno,
disse la ricca di scalmi: |
|
|
|
|
«Oonpa kaunis kannannalta
sekä pohjalta sijava:
soutoa sa'an urohon,
ilman istua tuhannen». |
«Sono buona per portare
e cosi larga di fondo
che ci reman cento eroi,
e ci stan, seduti, mille». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
280 |
Siitä vanha Väinämöinen
lauloa hyrähtelevi.
Lauloi ensin laitapuolen
sukapäitä sulhosia,
sukapäitä, piipioja,
saapasjalkoja jaloja. |
Quindi il vecchio
Väinämöinen
dolcemente a cantar prese:
sopra un fianco della nave
cantò sposi ben chiomati,
sposi dai robusti polsi
e dai solidi stivali: |
|
|
|
|
Lauloi toisen laitapuolen
tinapäitä tyttäriä,
tinapäitä, vaskivöitä,
kultasormia somia. |
cantò poi sull'altro fianco
giovinette al petto adorne,
con di rame la cintura,
con anelli d'oro ai diti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
290 |
Lauloi vielä Väinämöinen
teljot täytehen väkeä,
ne on vanhoa väkeä,
iän kaiken istunutta,
kuss' oli vähän sijoa
nuorukaisilta esinnä. |
Ed ancor creò col canto
una folla ch'empi i banchi:
era questa gente vecchia,
stata sempre ferma in casa;
toccò loro poco posto,
per i giovin pria venuti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Itse istuvi perähän,
kokan koivuisen kuvulle,
lasketteli laivoansa.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Juokse, pursi, puittomia,
vene, väljiä vesiä!
Kule kuplina merellä,
lumpehina lainehilla!» |
Egli stesso sede' in fondo,
sulla poppa di betulla;
spinse innanzi la sua nave,
pronunziò queste parole:
«Corri il pian non alberato,
taglia in mezzo i larghi flutti,
come bolla d'aria in mare,
fior di loto sopra l'onde!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
300 |
Pani sulhot soutamahan,
neiet ilman istumahan. |
A remar mise gli sposi,
a sedere le fanciulle; |
|
|
|
|
Sulhot souti, airot notkui:
eipä matka eistykänä. |
reman quei, piegano i remi,
ma la nave non va innanzi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pani neiet soutamahan,
sulhot ilman istumahan.
Neiet souti, sormet notkui:
eipä matka eistykänä. |
A remare le fanciulle,
a seder mise gli sposi;
reman, piegano le dita,
ma la nave non va innanzi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
310 |
Muutti vanhat soutamahan,
nuoret päältä katsomahan.
Vanhat souti, päät vapisi:
eipä vielä matka eisty. |
A remare mise i vecchi
ed i giovani a guardare;
reman, scuotono le teste,
ma la nave non va innanzi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä seppo Ilmarinen
itse istui soutamahan:
jopa juoksi puinen pursi,
pursi juoksi, matka joutui.
Loitos kuului airon loiske,
kauas hankojen hamina. |
Ilmarinen fabbro allora
a remar sede' egli stesso:
ora sì la barca corse,
corse, s'accorciò la via;
s'udì lungi il suon dei remi,
degli scalmi il ticchettìo. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
320 |
Soutavi sorehtelevi:
teljot rytkyi, laiat notkui,
airot piukki pihlajaiset,
airon pyörät pyinä vinkui, |
Rema, e l'acqua rigorgoglia,
stridon l'assi con gli scalmi,
dànno i remi un cigolìo;
geme il gambo qual pollastra, |
|
|
|
|
terät teirinä kukerti,
nenä joikui joutsenena,
perä kaarskui kaarnehena,
hangat hanhina havisi. |
la paletta qual fagiano,
il bompresso come cigno,
il timon gracchia qual corvo
e com'anatra gli scalmi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
330 |
Itse vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi
perässä punaisen purren,
melan vartevan varassa.
Niemi matkalla näkyvi,
kylä kurja kuumottavi. |
Ed il vecchio
Väinämöinen
guidò quella rossa barca,
stando in fondo a manovrare
la pagaia con maestria:
presto apparve un promontorio
con un misero villaggio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lemminkäinen li
chiama dalla spiaggia; e udito dove
si recavano, si offre come terzo
nella spedizione ed è accolto
volentieri. |
|
Ahti niemellä asuvi,
Kauko niemen kainalossa.
Kalatuutta Kauko itki,
leivätyyttä Lemminkäinen,
Ahti aitan pieneyttä,
veitikkä osan vähyyttä. |
Vivacchiava colà
Ahti,
Kauko dentro al promontorio
e piangeva i pochi pesci,
la scarsezza del suo pane,
troppo piccola la stanza,
la sua sorte disgraziata. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
340 |
Veisti laitoja venehen,
uuen purren pohjapuuta
päässä pitkän nälkäniemen,
paltalla kylän katalan. |
E le tavole tagliava
ed il fondo d'una barca,
sulla punta della fame,
presso il misero villaggio. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Se oli korvalta korea,
silmältä sitäi parempi.
Loi silmänsä luotehelle,
käänti päätä päivän alle:
kaaren kaukoa näkevi,
pilven longan loitompata. |
Egli avea l'orecchio fine,
meglio ancora avea la vista;
gettò gli occhi vèr maestro,
voltò il capo verso il sole,
vide in ciel l'arcobaleno
e più in là di nube un brano. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
350 |
Eipä kaari ollutkana
eikä pieni pilven lonka:
oli pursi kulkemassa,
venonen vaeltamassa |
Non è quello arcobaleno
e nemmen di nube un brano:
è un battello che si libra,
una barca che s'avanza |
|
|
|
|
selvällä meren selällä,
ulapalla aukealla;
mies puhas perässä purren,
mies sorea soutimilla. |
sopra il dorso del mar chiaro,
sull'aperta superficie;
un bell'uomo siede a poppa
ed un forte sta a remare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
360 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«En mä tunne tuota purtta,
keksi kelvoista venettä;
souten Suomesta tulevi,
airon iske'in iästä,
melan luoen luotehesen». |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Non conosco questa barca,
qual sia questa bella nave
che con gran forza di remi
vien da Suomi, da levante
e il timon volge a maestro». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jo huhuta huikahutti,
mäjellytti, mäikähytti,
huuti mies nenästä niemen,
verevä vesien poikki:
«Kenen on veno vesillä,
kenen laiva lainehilla?» |
Già chiamava ad alta voce,
già gridava quel robusto
dall'estremo della punta
attraverso l'alto mare:
«Chi è il padrone della barca,
del battello sopra l'onde?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
370 |
Miehet purresta puhuvat
sekä vaimot vastoavat:
«Mi olet mies metsän asuja,
uros korven kolkuttaja, |
Disser gli uomini in risposta,
e le donne di rimando:
«Sei dei boschi un abitante,
un guerriero dei deserti, |
|
|
|
|
kun et tunne tuota purtta,
keksi Väinölän venettä,
et tunne peräurosta
etkä miestä airollista?» |
che tal barca non conosci,
tale nave di Väinolä,
né l'eroe che siede a poppa,
né conosci quel che rema!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
380 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Jo tunnen peränpitäjän
ja älyän airollisen:
vaka vanha Väinämöinen
itse on perän piossa,
Ilmarinen airollisna. |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Or conosco il timoniere,
ora so chi é il rematore:
il verace Väinämöinen
egli stesso a poppa siede
ed Ilmari i remi tiene; |
|
|
|
|
Minnekkä menette, miehet,
kunne läksitte, urohot?» |
dove andate, generosi,
dove, forti, il vostro viaggio?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
390 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Kohti pohjaista kulemme,
kohti kuohuja kovia,
lakkipäitä lainehia:
sampoa tapoamahan,
kirjokantta katsomahan
Pohjolan kivimäestä,
vaaran vaskisen sisästä». |
Disse il vecchio Väinämöinen:
«Andiam verso tramontana,
verso i flutti ribollenti,
verso l'onde biancheggianti,
per il Sampo conquistare,
col coperchio variopinto,
sotto il colle dirupato,
dentro il gran monte di rame». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
400 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Ohoh vanha Väinämöinen!
Otapa minua, miestä,
urohoksi kolmanneksi,
kun saat sammon nostantahan,
kirjokannen kannantahan!
Vielä mieki miesnä maksan,
jos saisi tapella tarve:
annan käskyn kämmenille,
olkapäilleni opaston». |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«O tu vecchio
Väinämöinen!
anche me prendi qual terzo,
qual guerrier dopo voi due,
se vuoi il Sampo conquistare
col coperchio variopinto!
Come forte ancor mi conto:
se a battaglia si venisse,
do comandi alle mie mani
e consigli alle mie spalle». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaka vanha Väinämöinen
otti miehen matkoihinsa,
veitikän venosehensa.
Se on lieto Lemminkäinen
jo tulla tuhuttelevi,
käyä luikerrehtelevi.
Tuopi laian tullessansa
venehesen Väinämöisen. |
Il verace
Väinämöinen
seco il prese per quel viaggio,
nella nave quell'audace;
ed il vispo Lemminkäinen
con veloci passi venne,
scese rapido alla spiaggia;
molte tavole portava
per la barca del cantore. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
410 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Oisi puuta purressani, |
Disse il vecchio
Väinämöinen:
«Ci son tavole, c'è legno |
|
|
|
|
laitoa venehessäni,
parahiksi painoaki.
Miksi laitat laitoasi,
puuta purtehen liseät?» |
nella barca in abbondanza,
peso quanto fa bisogno:
perché tavola tu porti,
altro legno nel battello?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
420 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Ei vara venettä kaa'a,
tuki suovoa tuhoa.
Use'in merellä Pohjan
tuuli laitoa kysyvi,
vastatuuli varppehia» |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Né provvista mai danneggia
una nave, né zavorra;
ché nel mar di
Pohja spesso
venne il vento a chieder gli assi
ed i bordi di rinforzo». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi vanha Väinämöinen:
«Sentähen sotavenosen
rinta rautahan rakettu
ja tehty teräsnenähän,
jottei tuulen tuiki vieä
eikä viskoa vihurin». |
Disse il vecchio
Väinämöinen:
«Perciò la nave guerriera
ha di ferro stretti i fianchi
e la prua cinta d'acciaio,
ché non la trascini il vento,
non la spezzi l'uragano». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
