Torna ai cancelli del Ponte Arcobaleno
BIBLIOTECA

UGROFINNI
Finlandesi

MITI UGROFINNI
KALEVALA
Il Tredicesimo Runo
IL TREDICESIMO RUNO
Note di P.E. Pavolini
Bibliografia
KALEVALA
Il Tredicesimo Runo
Sunto del runo
         
         
KOLMASTOISTA RUNO

IL TREDICESIMO RUNO

 
         
         
Lemminkäinen chiede la figlia alla vecchia di Pohjola, che gli impone, come prima fatica per meritarla, di raggiungere a corsa coi pattini l'alce di Hiisi   Siitä lieto Lemminkäinen
sanoi Pohjolan akalle:
«Anna nyt, akka, piikojasi,
tuopa tänne tyttöjäsi,
paras parvesta minulle,
pisin piikajoukostasi!»
Disse il vispo Lemminkäinen
alla vecchia di Pohjola:
«Dammi or, vecchia, la tua figlia,
dammi quella tua fanciulla,
la miglior di quante sono,
la ragazza la più alta!»
 
         
  10

Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Anna en sulle piikojani
enkä työnnä tyttöjäni,

La signora di Pohjola
gli rispose, così disse:
«Non ti do la mia ragazza
come sposa, la mia figlia,

 
    en parasta, en pahinta,
en pisintä, en lyhintä:
sull' on ennen naitu nainen,
ennen juohettu emäntä».
non la meglio, non la peggio,
la più alta o la più bassa:
tu ne hai già sposata un'altra,
hai già avuto una massaia».
 
         
  20

Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Kytken Kyllikin kylähän,
kylän kynnysportahille,
veräjille vierahille;
täältä saan paremman naisen.
Tuo nyt tänne tyttäresi,

Disse il vispo Lemminkäinen:
«Lego Kyllikki al villaggio,
alle soglie forestiere,
alle scale del villaggio;
piglio qui moglie migliore.
Prendo questa tua figliuola,

 
    impiparvesta ihanin,
kassapäistä kaunokaisin!»
la più bella e più leggiadra
delle donne altochiomate!»
 
         
  30

Sanoi Pohjolan emäntä:
«Enpä anna tyttöäni
miehille mitättömille,
urohille joutaville.
Äsken tyttöjä anele,
kuulustele kukkapäitä,
kun sa hiihät Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!»

La signora di Pohjola:
«Non do, no, la mia figliuola,
ad un uomo buono a nulla,
a un guerriero vagabondo.
La ragazza mia domanda,
chiedi allor quel vago fiore,
quando avrai raggiunto l'alce
nei lontani campi d'Hiisi
 
       
Lemminkäinen si mette in cammino vantandosi di raggiungere l'alce, ma presto deve con dispetto riconoscere di aver fallito il colpo 40 Siitä lieto Lemminkäinen
kengitteli keihojansa,
jännitteli jousiansa,
vasamoitansa varusti.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Jo oisi keihäs kengitetty,
kaikki valmihit vasamat,
jousi jäntehen varassa,
ei lyly lykittävänä,
kalhu kannan lyötävänä».
Ed il vispo Lemminkäinen
ferrò tosto la sua lancia,
tese l'arco, preparàti
i suoi dardi e le sue frecce.
Disse poi queste parole:
«È ferrata già la lancia,
assettate son le frecce
a piegarsi è pronto l'arco:
non ancora nei pattini
infilati sono i piedi».

 
         
    Siinä lieto Lemminkäinen
arvelee, ajattelevi,
mistäpä sivakat saisi,
kusta suksia sukusen.
Ed il vispo Lemminkäinen
ecco pensa, ecco riflette
dove prendere i pattini,
di che cosa debba farli.
 
         
  50

Kävi Kaupin kartanohon,
päätyi Lyylikin pajahan:
«Oi on viisas vuojelainen,
kaunis Kauppi lappalainen!
Tee mulle sukeat sukset,
kalhut kaunoiset kaverra,

Va di Kauppi alla dimora,
di Lyylikki alla fucina:
«O tu savio Vuojalainen,
Kauppi, caro mio lappone!
Fammi due scarpe da neve,
scarpe belle, ben scavate,

 
    joilla hiihän Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!»
con le quali l'alce d'Hiisi
nei remoti campi io giunga!»
 
         
    Lyylikki sanan sanovi,
Kauppi kielin kerkiävi:
«Suotta lähet, Lemminkäinen,
Hiien hirveä ajohon:
saat palan lahoa puuta,
senki suurella surulla».
Così Lyylikki gli disse,
pronto Kauppi gli rispose:
«Tenti invano di arrivare
alla corsa l'alce d'Hiisi:
piglierai qualche alberaccio
ed ancora a gran fatica».
 
         
  60

Mitä huoli Lemminkäinen!
Itse tuon sanoiksi virkki:

Non sai turba Lemminkäinen,
dice allor queste parole:

 
    «Tee lyly lykittäväksi,
kalhu kalpoeltavaksi!
Lähen hirven hiihäntähän
Hiien peltojen periltä».
«Fammi tosto i due pattini
che li possa adoperare!
D'Hiisi l'alce giunger voglio
nel remoto campo d'Hiisi».
 
       
    Lyylikki, lylyjen seppä,
Kauppi, kalhujen tekijä,
sykysyn lylyä laati,
E Lyylikki di pattini
fabbro e artefice valente,
il sinistro fe' d'autunno
  70 talven kalhua kaverti,
päivän vuoli sauvan vartta,
toisen sompoa sovitti.
e scavò d'inverno il destro,
in un giorno, un altro giorno
fe' 'l bastone ed il cerchietto.

 
         
    Sai lyly lykittäväksi,
kalhu kannan lyötäväksi,
sauvan varret valmihiksi,
sompaset sovitetuksi.
Saukon maksoi sauvan varsi,
sompa ruskean reposen.
Il pattin sinistro pronto
ed il destro da calzare,
pronto pure era il bastone
e fissati i due cerchietti.
Una lontra val la mazza,
una volpe bruna il cerchio.
 
       
  80

Voiti voilla suksiansa,
talmasi poron talilla;
itse tuossa arvelevi,
sanovi sanalla tuolla:

I pattin spalmò di grasso,
unse col sego di renna
rifletté per un momento,
disse poi queste parole:

 
    «Liekö tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa
tuon lylyni lykkijäistä,
kalhun kannan potkijaista?»
«Ci sarà forse qualcuno
nella stirpe che su cresce
che calzare osi il sinistro
ed il destro mio pattino?»

 
         
  90 Sanoi lieto Lemminkäinen,
virkki veitikkä verevä:
«Kyll' on tässä nuorisossa,
kansassa kasuavassa
tuon lylysi lykkijäistä,
kalhun kannan potkijaista».
E l'ardito spensierato,
Lemminkäinen così disse:
«Certamente c'è qualcuno
nella stirpe che su cresce,
che calzare osa il sinistro
ed il destro tuo pattino».
 
         
  100

Viinen selkähän sitaisi,
olallensa uuen jousen,
sauvan survaisi kätehen;
läksi lylyn lykkimähän,
kalhun kannan potkimahan.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Eip' on ilmalla Jumalan,
tämän taivon kannen alla
löytyne sitä metsässä
jalan neljän juoksevata,

S'addossò la sua faretra,
prese l'arco sulle spalle,
nella man strinse il bastone,
scivolò con il sinistro
e pigiò col pattin destro.
Disse poi queste parole:
«Non c'è nel mondo di Dio
sotto la volta del cielo,
non si trova in questo bosco
chi con quattro piedi corra,

 
    kut' ei näillä yllätetä,
kaunihisti kannateta
kalhuilla Kalevan poian,
liukoimilla Lemminkäisen».
che raggiunger non si possa,
bellamente oltrepassare
coi pattin di Lemminkäinen
del figliuolo di Kaleva».
 
         
  110

Päätyi hiiet kuulemassa,
juuttahat tähyämässä.
Hiiet hirveä rakenti,
juuttahat poroa laati:
pään panevi pökkelöstä,
sarvet raian haarukasta,

Si trovò Hiisi ad udire,
Juutas pure ad ascoltare;
Hiisi un alce tosto fece
ed Juutas una renna:
con un ceppo fe' la testa,
corna, di rami di salcio,

 
    jalat rannan raippasista,
sääret suolta seipähistä,
selän aian aiaksesta,
suonet kuivista kuloista,
silmät lammin pulpukoista,
korvat lammin lumpehista,
ketun kuusen koskuesta,
muun lihan lahosta puusta.
piedi, giunchi della spiaggia,
gambe, pali del pantano,
spalle, gli assi del recinto
e per vene strame secco;
occhi fe' di loti gialli
e di azzurri fe' gli orecchi;
pelle, di scorza d'abete
e per carne, legno marcio.
 
       
  120

Hiisi neuvoi hirveänsä,
porollensa suin puheli:

Ammoniva Hiisi l'alce,
così disse alla sua renna:

 
    «Nyt sie juokse, hiitten hirvi,
jalkoa, jalo tevana,
poron poikimasijoille,
Lapin lasten tanterille!
Hiihätä hikehen miestä,
Lemminkäistä liiatenki!»
«Ora salta, alce di Hiisi,
corri, nobile animale,
al giaciglio della renna,
alle terre di Lapponia!
Sì che sudi l'uom che corre,
soprattutto Lemminkäinen

 
         
  130

Siitä juoksi hiitten hirvi,
poropeura poimetteli
Pohjan aittojen alatse,
Lapin lasten tanteritse:

Corse allora l'alce d'Hiisi,
si affrettò la nobil renna,
di Pohja per ripostigli,
per le terre di Lapponia:

 
    potkaisi koasta korvon,
kaatoi kattilat tulelta,
lihat tuhkahan tuherti,
liemet lietehen levitti.
in cucina urtò la brocca,
giù la pentola dal fuoco,
nella cenere la carne
rovesciò, versò la zuppa.
 
         
  140

Nousi melkoinen meteli
Lapin lasten tanterilla:
Lapin koirat haukkumahan,
Lapin lapset itkemähän,
Lapin naiset nauramahan,
muu väki murajamahan!

Si levò grande tumulto
fra la gente di Lapponia:
ecco i cani ad abbaiare,
ecco a piangere i bambini,
ecco a ridere le donne,
altra gente a brontolare!
 
         
    Itse lieto Lemminkäinen
ain' oli hirven hiihännässä.
Hiihti soita, hiihti maita,
hiihti aukkoja ahoja:
tuli suihki suksiloista,
savu sauvojen nenistä;
eikä nähnyt hirveänsä,
eip' on nähnyt eikä kuullut.
Lemminkäinen spensierato
inseguiva sempre l'alce
per paludi, per i campi,
per foreste dissodate:
fuoco usciva dai pattini,
fumo usciva dal bastone;
non ancor vedeva l'alce,
no 'l vedeva, non l'udiva.
 
         
  150

Liukui linnat, liukui lannat,
liukui maat meren-takaiset;

Va per monti, va per valli,
va per terre dietro al mare,

 
  160 hiihti kaikki Hiien korvet,
kaikki Kalman kankahatki,
hiihti Surman suun e'etse,
Kalman kartanon perätse.
Surma jo suutansa avavi,
Kalma päätä kallistavi
ottoaksensa urosta,
nielläksensä Lemminkäistä:
ei tarkoin tavannutkana,
ennättänyt ensinkänä.
va per ogni bosco d'Hiisi
e di Kalma in ogni landa,
alla Morte passa innanzi,
e di Kalma oltre la sede;
già la Morte apre la bocca,
Kalma già piega la testa
per ghermire quell'eroe,
inghiottire Lemminkäinen:
non arrivano a afferrarlo,
a raggiungerlo neppure.
 
         
    Viel' oli liuska liukumatta,
korven kolkka koskematta
Pohjan pitkässä perässä,
Lapin maassa laukeassa.
Läksi senki liukumahan,
korven kolkan koskemahan.
Da percorrer gli restava
un sol tratto, un cantuccino
su di Pohja nel confine,
su nel lago di Lapponia:
corse allor per traversarlo,
per tentar quel cantuccino.
 
         
  170

Niin perille päästessänsä
kuuli melkoisen metelin
Pohjan pitkästä perästä,
Lapin lasten tanterilta:

Quando in cima egli fu giunto,
ecco udì grande tumulto
su di Pohja nel confine,
fra la gente di Lapponia:

 
    kuuli koirat haukkuvaksi,
Lapin lapset itkeväksi,
Lapin naiset nauravaksi,
muun Lapin murajavaksi.
udì i cani ad abbaiare,
udì piangere i bambini,
udì ridere le donne,
udì gli altri brontolare.
 
         
    Siitä lieto Lemminkäinen
heti tuonne hiihtämähän
koiran haukuntasijoille,
Lapin lasten tanterille.
Lemminkäinen spensierato
scivolò tosto a quel luogo
verso l'abbaiar de' cani,
fra la gente di Lapponia.
 
         
  180

Sanoi sinne saatuansa,
tutkaeli tultuansa:

Colà giunto così disse,
domandò, colà venuto:

 
    «Mitä täällä naiset nauroi,
naiset nauroi, lapset itki,
väki vanha vaikeroitsi,
kuta haukkui hallikoirat?»
«Perché qui ridon le donne,
ridon donne, piangon bimbi,
ed i vecchi fan lamenti,
ed abbaiano i barboni?»
 
         
  190

«Sitä täällä naiset nauroi,
naiset nauroi, lapset itki,
väki vanha vaikerteli,
sitä haukkui hallikoirat:
juoksi tästä hiitten hirvi,
silosorkka sorkutteli;

«Perciò ridono le donne,
ridon donne, piangon bimbi,
ed i vecchi fan lamenti,
ed abbaiano i barboni:
ché di qui passò veloce
d'Hiisi l'alce dai pie' lisci;

 
    potkaisi koasta korvon,
kaatoi kattilat tulelta,
selin keitot keikahutti,
vellit lietehen levitti».
in cucina urtò la brocca,
giù la pentola dal fuoco
rovesciò con le vivande
ed il brodo sulla brace».
 
       
  200

Siitä veitikkä verevä,
tuo on lieto Lemminkäinen,
lykkäsi lylyn lumelle,
kuni kyyn kulon-alaisen,
solahutti suopetäjän,
kuni käärmehen elävän;

Poi l'ardito e spensierato
Lemminkäinen nella neve
penetrò col pie' sinistro,
come vipera nel fieno;
scivolò, sparve tra' pini
qual vivace serpentello;

 
    itse virkki vierressänsä,
sanoi sauvakätteheltä:
«Mi lienee Lapissa miestä,
scivolando così disse,
col bastone nella mani:
«Chi c'è d'uomini in Lapponia
  210 kaikki hirven kannantahan;
mi lienee Lapissa naista,
kaikki kattilan pesohon;
mi lienee Lapissa lasta,
kaikki lastun poimintahan;
mi Lapilla kattiloa,
kaikki hirven keitäntähän!»
vengan tutti a portar l'alce;
chi di donne c'è in Lapponia
tutte lavin le marmitte;
quanti sono qui bambini
vengan trucioli a raccôrre;
di Lapponia le marmitte
tutte cuociano quell'alce!»
 
         
    Kiinnistihe, jännistihe,
potkaisihe, ponnistihe.
Ensi kerran potkaisihe
silmän siintämättömähän,
kerran toisen kuopaisihe
korvan kuulemattomahan,
kolmannen kohenteleikse
lautasille hiitten hirven.
Si slanciò con tutta forza,
spinse il piede, scivolando.
Una volta spinse e quasi
agli sguardi era sparito;
spinse la seconda volta,
né l'orecchio più l'udiva;
alla terza, sulla schiena
ei balzò dell'alce d'Hiisi.
 
         
  220

Otti vaajan vaahterisen,
raksin koivuisen rapasi,

Prese d'acero un piuolo,
fece un laccio di betulla

 
    jolla kytki hiitten hirven
tarhan tammisen sisähän:
«Siinä seiso, hiitten hirvi,
poropeura, poimettele!»
per legare l'alce d'Hiisi
nel recinto delle querci:
«Alce d'Hiisi, sta' qui fermo,
qui saltella, nobil renna!»
 
         
  230

Selkeä silittelevi,
taljoa taputtelevi:
«Oisi tuossa ollakseni,
sopisipa maatakseni
nuoren neitosen keralla,
kanssa kasvavan kanasen!»

E la schiena gli toccava,
la pelliccia accarezzava:
«Stare adesso ben vorrei,
di dormire ben godrei
con la giovine donzella,
la crescente colombella!»
 
         
    Siitä kiihtyi Hiien hirvi,
poropeura potkimahan,
itse virkki, noin sanovi:
«Lempo saakohon sinulle
nuorin nei'in maataksesi,
tyttärin elelläksesi!»
Si sdegnò l'alce di Hiisi,
a calciar prese la renna,
disse poi queste parole:
«Che ti pigli Lempo, quando
vuoi dormir con la donzella,
star con la ragazzetta!»
 
         
  240

Ponnistihe, jännistihe:
raksin koivuisen revitti,
rikkoi vaajan vaahterisen,
tarhan tammisen hajotti.

E tirò con tutta forza,
strappò il laccio di betulla,
spezzò d'acero il piuolo,
buttò giù di querci il chiuso.

 
    Siitä sai samoamahan,
läksi hirvi hippomahan,
vasten soita, vasten maita,
vasten varvikkomäkeä
silmän siintämättömihin,
korvan kuulemattomihin.
E poi corse via veloce,
corse via, troppo leggera,
traversò paludi e campi
e colline tutte macchie,
né più l'occhio la seguiva,
né l'orecchio più l'udiva.
 
 

 

   
  250

Siinä veitikkä verevä
jopa suuttui jotta syäntyi,
kovin suuttui ja vihastui.
Hiihti hirveä jälestä;

Ed allor l'ardito e forte
si sdegnò, pieno di rabbia,
divampò di forte sdegno,
e seguì l'orme dell'alce;

 
    niin kun kerran potkaisevi,
lysmätti lyly lävestä,
ma il pattino di sinistra
si spezzò sotto del foro,
    sortui suksi pälkähästä,
kalhu taittui kannan tiestä,
si spezzò, gli uscì dal piede;
si piegò nel fondo il destro,
    keihäs kenkimäsijoilta,
sauva somman suoverosta.
Itse juoksi Hiien hirvi,
jottei päätänä näkynnä.
si spuntò lo spiede, e fuori
dal bastone uscì la ghiera;
l'alce d'Hiisi via correva
sì che più non si vedeva.
 
         
  260

Siinä lieto Lemminkäinen
alla päin, pahoilla mielin

Ed il vispo Lemminkäinen,
chinò il capo, tristemente

 
  270 kalujansa katselevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Elköhön sinä ikänä
menkö toinen miehiämme
uhalla metsän ajohon,
Hiien hirven hiihäntähän,
kuin menin minä, poloinen!
Hävitin hyvät sivakat,
sauvan kaunihin kaotin,
kiihke'immän keihojani!»
alla roba sua guardava.
In tal modo poi parlava:
«Mai più vada, in nessun tempo,
un altr'uomo più si arrischi
a rincorrer coi pattini
l'alce d'Hiisi dentro al bosco,
com'io feci, meschinello,
che ho perduto i bei pattini,
che ho spezzato il buon bastone,
che ho spuntato anche lo spiede!»
 
         

NOTE
di P.E. Pavolini

39-40 La racchetta o sci (finnico suksi) del piede sinistro, più lunga di quella del destro, si chiamava lyly; l'altra, kalhu. RITORNA

67-68 Vedi la nota precedente. RITORNA

69-70 Chi corre con gli sci, si appoggia ad un bastone chiamato sauva; ed è un «bâton muni à l'extrémité d'une rondelle de bois ou d'un cercle d'osier qui l'empêche de s'enfoncer dans la neige» (Koskinen 1900). Il dischetto, rammentato nel verso [70], è il sompa. RITORNA

83-84 «I pattini sono tanto rapidi e sdrucciolevoli, che difficilmente qualcuno oserà correre scivolando su di essi» (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

125 «Per raggiungerli» (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

203-210 «Lemminkäinen ordina a tutti di fare come se già l'alce fosse nelle sue mani» (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

252 Il foro [läpi] per cui passa la cinghia che tiene legato al piede il pattino. RITORNA

254 Il pattino destro [kalhu]. Cfr. [39-40]. RITORNA

Bibliografia

  • KIRBY William Forsell [traduzione inglese e note]: Kalevala, The Land of the Heroes. Londra 1907.
  • KOSKINEN: Dictionnaire finnois-français. Helsinki, 1900.
  • LÉOUZON LE DUC Louis Antoine [traduzione francese e note]: La Finlande (Kalevala). 1845, 1867.
  • LÖNNROT Elias: (Vanha) Kalevala. Helsinki 1835.
  • LÖNNROT Elias: (Uusi) Kalevala. Helsinki, 1849, 1887.
  • PAVOLINI Paolo Emilio [traduzione italiana e note]: Kalevala: Poema nazionale finnico. Remo Sandron, Milano 1910.
  • PAVOLINI Paolo Emilio [traduzione italiana e note]: Kalevala: Poema nazionale finnico (Ed. ridotta). Sansoni, Milano 1935.
  • SCHIEFNER Anton [traduzione tedesca e note]: Kalevala: Das Nationalepos der Finnen. 1852.

[BIBLIOGRAFIA FINNICA COMPLETA]

Biblioteca - Guglielmo da Baskerville.
Area Finnica - Vaka Vanha Väinö.
Traduzione e note di Paolo Emilio Pavolini (1910).
Pagina originale: 18.05.2005
Ultima modifica: 10.04.2013
 
POSTA
© BIFRÖST
Tutti i diritti riservati