|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
KAHDESTOISTA RUNO |
IL DODICESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kyllikki
dimentica il suo giuramento e si
reca al villaggio, per il che
Lemminkäinen forte si adira e
decide di ripudiarla subito e di
andare a chiedere in isposa la
fanciulla di Pohja |
|
Siitä Ahti Lemminkäinen,
tuo on kaunis kaukolainen,
aina aikoja eleli
nuoren neitosen keralla;
ei itse sotia käynyt
eikä Kyllikki kyleä. |
E da allora
Lemminkäinen,
quell'ardito
Kaukomieli,
tutto il tempo suo passava
presso la giovin donzella,
né alla guerra più pensava,
né
Kyllikki più al villaggio. |
|
|
|
|
|
|
10 |
Niin päivänä muutamana,
huomenna moniahana
itse Ahti Lemminkäinen
lähtevi kalankutuhun; |
Ora avvenne che un bel giorno,
un mattino,
Lemminkäinen
Ahti andò colà a pescare
dove in frega erano i pesci; |
|
|
|
tullut ei illaksi kotihin,
ensi yöksi ennättänyt.
Jo meni Kyllikki kylähän,
noien neitojen kisahan. |
né tornò la sera a casa
e neppure all'annottarsi.
E
Kyllikki andò al villaggio
a scherzar con le fanciulle. |
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Kenpä saattavi sanoman,
kenpä kielen kantelevi?
Ainikki sisar Ahilla;
sep' on saattavi sanoman,
sepä kielen kantelevi:
«Armas Ahti veikkoseni! |
E chi dà questa notizia
e chi dunque fa la spia?
La sorella d'Ahti,
Ainikki,
portò lei questa notizia,
fece lei stessa la spia:
«Ahti,
caro fratellino! |
|
|
|
Jo kävi Kyllikki kylässä,
veräjillä vierahilla,
kylän neitojen kisassa,
kassapäien karkelossa». |
Al villaggio andò
Kyllikki,
al villaggio, a estranee porte,
fra gli scherzi, fra le danze
delle donne altochiomate». |
|
|
|
|
|
|
|
30 |
Ahti poika, aino poika,
itse lieto Lemminkäinen
tuosta suuttui, tuosta syäntyi,
tuosta viikoksi vihastui.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Oi emoni, vaimo vanha! |
Ahti
altero, unico figlio,
egli il vispo
Lemminkäinen
s'irritò si sdegnò molto
e fu preso da grand'ira;
disse poi queste parole:
«Mamma, cara mia vecchietta! |
|
|
|
Jospa paitani pesisit
mustan käärmehen mujuissa, |
Lava questa mia camicia
col velen del nero serpe, |
|
|
40 |
kiirehesti kuivoaisit,
mun sotahan mennäkseni
Pohjan poikien tulille,
Lapin lasten tanterille:
jo kävi Kyllikki kylässä,
veräjillä vierahilla,
noien neitojen kisassa,
kassapäien karkelossa». |
falla poi tosto asciugare
perch'io possa andare in guerra,
là di
Pohja ai focolari,
alle terre di Lapponia:
ché al villaggio andò
Kyllikki,
al villaggio, a estranee porte,
fra gli scherzi, fra le danze
delle donne altochiomate». |
|
|
|
|
|
|
|
50 |
Kyllä Kyllikki sanovi,
nainen ensin ennättävi:
«Ohoh armas Ahtiseni!
Ellös lähtekö sotahan!
Näin mä unta maatessani,
sike'in levätessäni:
tuli ahjona ajeli,
valkea välähtelihe
aivan ikkunan alatse,
periseinän penkeretse; |
Tosto
Kyllikki rispose,
affrettossi a dir la donna:
«Ahimé, caro
Ahti mio dolce!
Per la guerra non partire!
Vidi in sogno nel dormire,
nel mio grave sonnecchiare:
guizzar fuoco dal fornello,
fuoco vivo lampeggiare
proprio sotto la finestra,
lungo l'orlo del terreno; |
|
|
|
siitä tuiskahti tupahan,
koskena kohahtelihe
siltalauoista lakehen,
ikkunasta akkunahan». |
poi slanciarsi nella stanza,
ribollir come cascata
dal soffitto al pavimento,
da finestra a finestrino». |
|
|
|
|
|
|
|
60 |
Siitä lieto Lemminkäinen
itse tuon sanoiksi virkki:
«En usko unia naisten
enkä vaimojen valoja.
Oi emoni, kantajani!
Tuo tänne sotisopani, |
Ma quel vispo
Lemminkäinen
disse allor queste parole:
«Io non credo ai vostri sogni,
né di donna ai giuramenti.
Qui mi porta, o genitrice!
La camicia mia guerriera, |
|
|
|
kanna vainovaatteheni!
Mieleni minun tekevi
juomahan soan olutta,
soan mettä maistamahan». |
i vestiti della pugna!
Perché anela la mia mente
a ber birra della guerra,
gustar miele della pugna». |
|
|
|
|
|
|
|
70 |
Tuon emo sanoiksi virkki:
«Oi on Ahti poikaseni!
Ellös lähtekö sotahan!
On meillä oloista koissa
leppäisessä lekkerissä
tapin tammisen takana; |
E la madre così disse:
«Ahti,
caro mio figliuolo,
alla guerra non andare!
Birra a casa non ti manca
dentro le botti d'ontano
che di quercia hanno il mezzule; |
|
|
|
tuon sinulle juoaksesi,
josp' on joisit kaiken päivän». |
e tu bere ne potrai
tutto il giorno, se vorrai». |
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«En huoli koto-oloista!
Ennen juon joesta vettä
melan tervaisen terältä:
makeamp' on juoakseni,
kuin kaikki kotoiset kaljat.
Tuo tänne sotisopani,
kanna vainovaatteheni! |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Pria che ber birra di casa,
beverò l'acqua del fiume
con il remo incatramato:
ch'è per me più dolce a bere
d'ogni birra fatta a casa;
porta qui la mia camicia,
le mie vesti della guerra; |
|
|
|
Lähen Pohjolan tuville,
Lapin lasten tanterille
kultia kyselemähän,
hope'ita haastamahan». |
di
Pohjola vo alle stanze,
alle terre di Lapponia,
per cercare oro ed argento,
conquistarlo con la lotta». |
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Sanoi äiti Lemminkäisen:
«Ohoh Ahti poikaseni!
Onp' on kultia ko'issa,
hope'ita aitassamme.
Vasta päänä eilisenä,
aamulla ani varahin |
E la madre a
Lemminkäinen:
«Ahti,
caro mio figliuolo!
Oro a casa non ci manca,
in dispensa abbiamo argento;
e da ieri solamente
ier mattina all'alba, il servo, |
|
|
|
kynti orja kyisen pellon,
käärmehisen käännätteli;
nosti aura arkun kannen,
perä penningin ylenti:
siihen on salvattu satoja,
tuhansia tukkueltu.
Arkun aittahan ehätin,
panin aitan parven päähän». |
delle vipere arò il campo,
zappò il campo dei serpenti
e l'aratro alzò un coperchio
ed il vomere un tesoro:
centinaia eran pigiate
e migliaia rinserrate;
in dispensa la cassetta
posi, in cima alla traversa». |
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«En huoli kotieloista! |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Della roba che c'è in casa |
|
|
|
Jos markan soasta saanen,
parempana tuon pitelen,
kuin kaikki kotoiset kullat,
auran nostamat hopeat.
Tuo tänne sotisopani,
kanna vainovaatteheni!
Lähen Pohjolan sotahan,
Lapin lasten tappelohon. |
non mi curo! Dalla guerra
vo' denaro, che più stimo
che non tutto l'or di casa
e l'argento dell'aratro.
Porta qui la mia camicia,
le mie vesti della guerra!
A
Pohjola vo a far guerra,
a lottar con i Lapponi! |
|
|
|
|
|
|
|
110 |
«Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi |
«Già mi spinge il desiderio
ed in testa mi son messo |
|
|
|
itse korvin kuullakseni,
nähä näillä silmilläni,
onko neittä Pohjolassa,
piikoa Pimentolassa,
jok' ei suostu sulhosihin,
mielly miehi'in hyvihin». |
di sentir con questi orecchi,
di veder con questi occhi
se fanciulla c'è in
Pohjola,
ragazzina a
Pimentola,
che per sposi non si accori
che non pensi mai agli amori». |
|
|
|
|
|
|
|
120 |
Sanoi äiti Lemminkäisen:
«Ohoh Ahti poikaseni!
Sull' on Kyllikki ko'issa,
kotinainen korkeampi! |
E la madre a
Lemminkäinen:
«Ahti,
caro mio figliuolo!
hai di già
Kyllikki a casa,
la miglior delle massaie! |
|
|
|
Kamala on kaksi naista
yhen miehen vuotehella». |
In un letto è mostruoso
stien due donne e un solo sposo». |
|
|
|
|
|
|
|
|
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Kyllikki on kylänkävijä:
juoskohon joka kisassa,
maatkohon joka majassa,
kylän impien iloissa,
kassapäien karkeloissa!» |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Al villaggio va
Kyllikki:
vada pure ad ogni giuoco,
dorma pure in ogni casa
fra le feste, fra le danze
delle donne altochiomate!» |
|
|
|
|
|
|
|
130 |
Emo kielteä käkesi,
varoitteli vaimo vanha: |
L'ammonì la vecchia madre
e cercò di dissuaderlo: |
|
|
140 |
«Ellös vainen, poikueni,
menkö Pohjolan tuville
ilman tieon tietämättä,
ilman taion taitamatta,
Pohjan poikien tulille,
Lapin lasten tanterille!
Siellä lappi laulanevi,
tunkenevi turjalainen
suin sytehen, päin savehen,
kypenihin kyynäsvarsin, |
«Non andar, caro figliolo,
alle stanze di
Pohjola;
se tu ignori la magia,
l'alta scienza non conosci,
non andar di
Pohja a' fuochi,
alle terre di Lapponia!
Il Lappon colà t'incanta,
quel di Turja ti costringe
ne' carbon la bocca, e 'l capo
nell'argilla, e l'avambraccio |
|
|
|
kourin kuumihin poroihin,
palavihin paateroihin». |
fra faville, e in cener calda
ed in calde pietre il pugno». |
|
|
|
|
|
|
La madre cerca in
tutte le maniere di trattenere il
figlio dal partire e gli dice che
colà incontrerà la morte;
Lemminkäinen, che si pettinava,
getta via adirato il pettine ed
afferma che solo quando quel
pettine gocciolerà sangue, anch'
egli sanguinerà
Parole
di vanto (e di sfida) dello
stregone
|
150 |
Niin sanovi Lemminkäinen:
«Jo minua noiat noitui,
noiat noitui, kyyt kiroili;
koki kolme lappalaista
yhtenä kesäisnä yönä,
alasti alakivellä,
ilman vyöttä, vaattehitta,
rikorihman kiertämättä: |
Così disse
Lemminkäinen:
«Mi volean stregar stregoni,
incantar razze di serpi;
tutti insieme tre Lapponi,
una certa notte estiva,
nudi sopra un gran pietrone,
senza vesti né cintura,
senza un nastro avvolto in giro: |
|
|
senpä hyötyivät minusta,
sen verran, katalat, saivat,
min kirves kivestä saapi,
napakaira kalliosta,
järky jäästä iljanesta,
Tuoni tyhjästä tuvasta. |
da me trasser quel profitto
quei malvagi, quel guadagno
che trae l'ascia dalla pietra,
il trivello dalla rupe,
il baston dal ghiaccio liscio,
morte da una stanza vuota. |
|
|
|
|
|
|
|
160 |
«Toisinpa oli uhattu,
toisinpa kävi kätehen.
Mielivät minua panna,
uhkasivat uuvutella |
In un modo la minaccia,
ma in un altro andò a finire.
Minacciavan d'incantarmi,
mi volevan trasformare |
|
|
170 |
soille sotkuportahiksi,
silloiksi likasijoille,
panna leuan liettehesen,
parran paikkahan paha'an.
Vaan minäpä, mies mokoma,
en tuossa kovin hätäillyt;
itse loime loitsijaksi,
sain itse sanelijaksi:
lauloin noiat nuolinensa,
ampujat asehinensa, |
in un trave sul pantano,
in un ponte sopra il fango,
con la bazza nella mota,
con la barba nella melma.
Io però, che sono un uomo,
non provai grande sgomento;
ma mi feci mago anch'io,
io pur presi a far scongiuri:
e que' maghi coi lor dardi,
quei guerrieri con le lor spade, |
|
|
180 |
velhot veitsirautoinensa,
tietäjät teräksinensä
Tuonen koskehen kovahan,
kinahmehen kauheahan,
alle koprun korke'imman,
alle pyörtehen pahimman.
Siellä noiat nukkukohot,
siellä maatkohot katehet,
kunnes heinä kasvanevi
läpi pään, läpi kypärin, |
gli stregoni coi coltelli,
gl'indovini con gli acciari,
li incantai nelle cascate,
giù nei vortici schiumosi,
sotto i getti e gli zampilli
e i tremendi mulinelli.
Colà dorman gli stregoni,
colà giaccian quei maligni
finché l'erba spunti e cresca
attraverso barbe ed elmi, |
|
|
|
läpi noian olkapäien,
halki hartialihojen
noialta makoavalta,
katehelta nukkuvalta!» |
per i muscoli dei maghi,
per le spalle dei stregoni,
di que' maghi sonnecchianti,
de' maligni addormentati!» |
|
|
|
|
|
|
|
190 |
Ainapa emo epäsi
lähtemästä Lemminkäistä;
emo kielti poikoansa,
nainen miestänsä epäsi:
«Ellös vainen menkökänä
tuonne kylmähän kylähän, |
Tratteneva ancor la madre
Lemminkäinen dal partire;
madre, il figlio, donna, l'uomo
ammoniva e dissuadeva:
«Non andare, non andare
a quel gelido villaggio, |
|
|
200 |
pimeähän Pohjolahan!
Tuho ainaki tulevi,
tuho poikoa pätöistä,
hukka lieto Lemminkäistä.
Jos sanot sa'alla suulla,
enp' on tuota uskokana:
ei sinussa laulajata
Pohjan poikien sekahan,
etkä tunne kieltä Turjan,
maha et lausua lapiksi». |
a
Pohjola tenebrosa!
Un malanno certamente
piomberà sul bravo figlio,
sarà il vispo rovinato.
Dillo pur con cento bocche,
prestar fede non ti posso:
non sei tale incantatore
da star presso a quei di
Pohja;
né di Turja sai la lingua,
né la lingua dei Lapponi». |
|
|
|
|
|
|
|
|
Silloin lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
oli päätänsä sukiva,
hapsiansa harjoava.
Suan seinähän sivalti,
harjan paiskoi patsahasen, |
In quel mentre
Lemminkäinen,
Kaukomieli vispo e bello,
era intento a pettinarsi,
i capelli a spazzolarsi.
Gettò il pettin contro il muro
e le punte contro il tubo; |
|
|
210 |
sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
«Silloin on hukka Lemminkäistä,
tuho poikoa pätöistä, |
disse poi queste parole,
tali detti fece udire:
«Piomberà su
Lemminkäinen
il malanno e la sventura, |
|
|
|
kun suka verin valuvi,
harja hurmehin loruvi». |
quando il pettin coli sangue,
sangue goccino le punte». |
|
|
|
|
|
|
Si arma, si
mette in viaggio, giunge a Pohjola
e incanta tutti gli uomini fuori
delle loro stanze; solamente un
brutto mandriano lascia senza
incantare |
|
Läksi lieto Lemminkäinen
pimeähän Pohjolahan
vastoin kieltoa emonsa,
varoitusta vanhempansa. |
Partì
il vispo
Lemminkäinen
per
Pohjola
tenebrosa,
nonostante che la madre
l'ammonisse e dissuadesse. |
|
|
|
|
|
220 |
Hyöteleikse, vyöteleikse,
rautapaitoihin paneikse,
teräsvöihin telkitäikse.
Itse tuon sanoiksi virkki: |
Cinse
tosto la cintura,
indossò la ferrea giubba,
affibbiò d'acciaro il cinto,
disse poi queste parole: |
|
|
|
«Mies on luustossa lujempi,
rautapaiassa parempi,
teräsvyössä tenhoisampi
noien noitien sekahan,
jottei huoli huonommista,
hätäile hyviäkänä». |
«È
più forte l'uom, migliore
nella ferrea ed ossea giubba,
nella cintola d'acciaio;
sì che, accanto agli stregoni,
dei malvagi non si cura
né dei forti si sgomenta». |
|
|
|
|
|
|
|
230 |
Otti miekkansa omansa,
tempasi tuliteränsä,
jok' oli Hiiessä hiottu,
jumaloissa kuuraeltu; |
Prese poi la propria spada,
afferrò la lama ardente
che da
Hiisi fu affilata
e forbita dagli dèi |
|
|
|
tuon sivullehen sitovi,
tunki tuppihuotrasehen. |
ed al fianco se la cinse
nella fodera infilata. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Missä mies varaeleikse,
uros tuima turveleikse?
Jo vähin varaeleikse,
tuossa tuima turveleikse: |
Dove l'uomo si difende,
dove il forte si protegge?
Già un pochino si difende,
si protegge così il forte: |
|
|
240 |
oven suussa orren alla,
pirtin pihtipuolisessa,
pihalla kujasen suussa,
veräjissä viimeisissä. |
nel palchetto della porta,
sulla forca che fa lume,
nella corte sul sentiero,
all'estremo della soglia. |
|
|
|
|
|
|
|
250 |
Siinä mies varaelihe
vaimollisesta väestä;
ei ole ne varat väkevät
eikä turvat luotettavat,
niin vielä varoitteleikse
urohoisesta väestä
tien kahen jaka'imessa,
sinisen kiven selässä,
hettehillä heiluvilla,
läikkyvillä lähtehillä, |
L'uomo inoltre si difende
dalla schiera femminile;
debol è questa difesa,
né i ripari son sicuri;
così pure si difende
dalle schiere dei guerrieri,
dalla strada al biforcarsi,
sopra una pietra azzurra,
nelle mobili sorgenti,
le fontane spumeggianti, |
|
|
|
kosken kopruilla kovilla,
ve'en vankan vääntehessä. |
presso i vortici e le rupi
di cascata impetuosa. |
|
|
|
|
|
|
Parole di
protezione (contro gli spiriti
maligni e gli stregoni, al momento
di mettersi in viaggio) |
260 |
Tuossa lieto Lemminkäinen
itse lausui ja saneli:
«Ylös maasta, miekkamiehet,
mannun-aikaiset urohot,
kaivoloista, kalpamiehet,
jokiloista, jousimiehet!
Nouse, metsä, miehinesi,
korpi kaikki, kansoinesi, |
Disse il vispo
Lemminkäinen
queste magiche parole:
«Su, da terra, con la spada,
eroi vecchi quanto il mondo,
con le spade, dalle fonti,
su gli arcieri, dai torrenti!
Sorgi, bosco, con tua gente,
selva, con tutte le schiere, |
|
|
270 |
vuoren ukko, voiminesi,
vesihiisi, hirmuinesi,
väkinesi, veen emäntä,
ve'en vanhin, valtoinesi,
neitoset, joka norosta,
hienohelmat, hettehistä
miehen ainoan avuksi,
pojan kuulun kumppaliksi,
jottei pysty noian nuolet
eikä tietäjän teräkset |
vecchio, con le alpestri forze,
spirto d'acqua, coi terrori,
madre d'acqua, con tua turba,
veglio d'acqua, col potere,
ninfe, su da ogni vallata,
dalle fonti, in lieve veste,
per protegger l'uomo solo,
per star col bravo figliuolo,
sì che a nulla valga l'arco
né l'acciar dell'indovino, |
|
|
|
eikä velhon veitsirauat,
ei asehet ampumiehen! |
né il coltello di stregoni,
né pugnal di tiratori. |
|
|
|
|
|
|
|
|
«Kun ei tuosta kyllä liene,
vielä muistan muunki keinon:
ylemmäksi huokoaime
tuolle taivahan Ukolle,
joka pilviä pitävi,
hattaroita hallitsevi. |
«Se bastar ciò non dovesse
altri mezzi ancor ricordo:
volgo in alto il mio sospiro,
su lo volgo, ad
Ukko, il dio
che le nuvole trattiene,
regna sulle nuvolette. |
|
|
|
|
|
|
|
280 |
«Oi Ukko, ylijumala,
taatto vanha taivahinen, |
Ukko!
Ukko, dio supremo,
vecchio padre che se' in cielo, |
|
|
290 |
puhki pilvien puhuja,
halki ilman haastelija!
Tuo mulle tulinen miekka
tulisen tupen sisässä,
jolla haittoja hajotan,
jolla riitsin rikkehiä,
kaa'an maalliset katehet,
ve'elliset velhot voitan
etiseltä ilmaltani,
takaiselta puoleltani, |
che attraverso nubi parli,
su dal ciel ti fai sentire!
Dammi una spada di fuoco,
dentro un fodero di fuoco,
ch'io gli ostacoli disperda,
ch'io distrugga i malefizî,
ch'io rovini gli stregoni
sulla terra e dentro l'acqua,
quei che stanno a me davanti,
quei che stanno a me di dietro, |
|
|
|
päältä pääni, viereltäni,
kupehelta kummaltani,
- kaa'an noiat nuolihinsa,
velhot veitsirautoihinsa,
tietäjät teräksihinsä,
pahat miehet miekkoihinsa!» |
che mi stanno sopra, accanto,
che mi stanno ad ambo i fianchi,
ch'io disperda questi maghi
coi lor archi e i lor coltelli,
gl'indovini e i loro acciari,
i maligni e le lor spade!» |
|
|
|
|
|
|
|
300 |
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
varsan viiasta vihelti,
kulokosta kultaharjan; |
Quindi il vispo
Lemminkäinen,
il leggiadro
Kaukomieli,
fischiò, ed ebbe dal boschetto
il pulledro dal crin d'oro; |
|
|
|
pisti varsan valjahisin,
puikkoihin tulipunaisen.
Itse istuikse rekehen,
kohautti korjahansa,
laski virkkua vitsalla,
karkutti kariperällä.
Virkku juoksi, matka joutui, |
lo aggiogò, bene bardato,
alle stanghe, quel focoso.
Si sedé poi nella slitta,
si gettò nel suo carretto;
il corsiero con la frusta
eccitò, di perle adorna.
[Col cavallo, con la slitta,] |
|
|
310 |
reki vieri, tie lyheni,
hope'inen hiekka helkki,
kangas kultainen kumisi. |
corse via, sparìa la strada
fra 'l fruscio d'argentea sabbia,
fra 'l rumor dell'aurea landa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kulki päivän, kulki toisen,
kulki kohta kolmannenki.
Päivänäpä kolmantena
kylä vastahan tulevi. |
Andò un giorno, un altro giorno,
andò ancora un terzo giorno;
quando venne il terzo, appunto
a un villaggio egli era giunto. |
|
|
|
|
|
|
|
320 |
Siitä lieto Lemminkäinen
ajavi karittelevi
vierimäistä tietä myöten
vierimäisehen talohon.
Yli kynnyksen kysyvi,
lausui lakkapuun takoa: |
Ed il vispo
Lemminkäinen
con la slitta va veloce,
lungo la strada più bassa
verso la più bassa casa.
Sulla soglia egli domanda,
dice, presso la tettoia: |
|
|
|
«Oisiko talossa tässä
rinnukseni riisujata,
aisani alentajata,
luokin lonkahuttajata?» |
«C'è qualcuno in questa casa
che gli levi la pettiera,
che gli butti giù le stanghe,
che gli tolga le tirelle?» |
|
|
|
|
|
|
|
330 |
Lausui lapsi lattialta,
poika portahan nenältä:
«Ei ole talossa tässä
rinnuksesi riisujata,
aisasi alentajata,
luokin lonkahuttajata». |
Giù da terra, dalle scale
gli rispose un ragazzino:
«Non c'è alcuno in questa casa
che gli levi la pettiera,
che gli butti giù le stanghe,
che gli tolga le tirelle». |
|
|
|
|
|
|
|
340 |
Mitä huoli Lemminkäinen!
Laski virkkua vitsalla,
helähytti helmisvyöllä;
ajavi karittelevi
keskimäistä tietä myöten
keskimäisehen talohon.
Yli kynnyksen kysyvi,
lausuvi lakan takoa:
«Oisiko talossa tässä
ottajata ohjaksien, |
Non si turba
Lemminkäinen!
Picchia, schiocca con la frusta
tutta adorna di perline;
con la slitta va veloce
lungo la strada di mezzo,
alla casa in mezzo posta.
Sulla soglia egli domanda,
dice presso la tettoia:
«C'è qualcuno in questa casa
che al caval levi le briglie, |
|
|
|
rinnuksien riistojata,
rahkehien raastajata?» |
che gli sciolga la pettiera,
che gli tolga le tirelle?» |
|
|
|
|
|
|
|
350 |
Kiisti akka kiukahalta,
kielipalko pankon päästä:
«Kyllä saat talosta tästä
ottajia ohjaksesi,
rinnuksesi riisujia,
aisasi alentajia:
onp' on kyllä kymmeniä,
saat jos tahtonet satoja, |
Dal camin strillò una vecchia,
dal sedil la linguacciuta:
«Trovi certo in questa casa
chi al caval levi le briglie,
chi gli sciolga la pettiera,
chi gli tolga le tirelle:
ce ne sono certo dieci,
certo ancor, se tu ne vuoi, |
|
|
360 |
jotka sulle kyyin saavat,
antavat ajohevosen,
kotihisi, konnan, mennä,
maahasi, pahan, paeta,
isäntäsi istumille,
emäntäsi astumille,
veljesi veräjän suulle,
sisaresi sillan päähän
ennen päivän päätymistä,
auringon alenemista». |
che provvedano al tuo viaggio,
che ti dànno anche un cavallo
per mandarti, brutto rospo,
alla casa, alla tua terra,
la dimora di tuo padre,
il soggiorno di tua madre,
alle porte del fratello,
gli scalin della sorella,
prima che finisca il giorno,
prima che tramonti il sole». |
|
|
|
|
|
|
|
|
Mitä huoli Lemminkäinen!
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Oisi akka ammuttava,
koukkuleuka kolkattava».
Laski virkun vieremähän;
ajavi suhuttelevi
ylimäistä tietä myöten
ylimäisehen talohon. |
Non si turba
Lemminkäinen!
Dice allor queste parole:
«Ben starebbe una frecciata
alla vecchia bazza-aguzza».
Spinse a corsa il suo corsiero;
con fragore andò veloce,
lungo la più alta strada
verso la casa più in alto. |
|
|
|
|
|
|
|
370 |
Siinä lieto Lemminkäinen
lähetessänsä taloa |
Quindi il vispo
Lemminkäinen
arrivato a quella casa, |
|
|
|
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella: |
fece udire questi detti,
queste magiche parole: |
|
Parole per
affascinare il cane |
|
«Sule, Hiisi, haukun suuta,
Lempo, koiran leukaluuta,
laita sulku suun etehen,
haitta hammasten välihin,
ettei ennen ääntä päästä
miehen mentyä sivutse!» |
«Hiisi,
tappa al can la bocca,
le mascelle all'abbaiante,
una sbarra sulle labbra,
un cavicchio in mezzo a' denti,
ch'ei non abbia ad abbaiare,
finché l'uomo sia passato!» |
|
|
|
|
|
|
|
380 |
Niin pihalle tultuansa
lyöpi maata ruoskallansa: |
Quando giunto fu al cortile,
picchiò in terra con la frusta: |
|
|
|
utu nousi ruoskan tiestä,
mies pieni u'un seassa; |
si levò nebbia dal suolo,
nella nebbia un piccol uomo; |
|
|
|
sepä riisui rinnuksia,
sepä aisoja alenti. |
questi sciolse la pettiera,
questi tolse le tirelle. |
|
|
|
|
|
|
|
390 |
Siitä lieto Lemminkäinen
itse korvin kuuntelevi
kenenkänä keksimättä,
kunkana havaitsematta:
kuuli ulkoa runoja,
läpi sammalen sanoja, |
Quindi il vispo
Lemminkäinen
ascoltava tutto orecchi,
senza che niun lo sapesse,
che nessuno gli badasse:
dal di fuori sentì canti,
attraverso il musco, versi, |
|
|
|
läpi seinän soittajoita,
läpi lauan laulajoita. |
per i muri e le finestre
suonatori e cantatori. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Katsahti tupahan tuosta,
pilkisteli piilokkali: |
Gettò un sguardo nella stanza,
di nascosto un'occhiatina: |
|
|
400 |
tupa oli täynnä tuntijoita,
autsat täynnä laulajoita,
sivuseinät soittajoita,
ovensuu osoavia,
peripenkki tietäjiä,
karsina karehtijoita; |
era piena di stregoni,
pieni i banchi di cantori,
lungo i muri, suonatori,
dotti maghi sulla porta,
indovin seduti in fondo,
sulla stufa incantatori: |
|
|
|
lauloivat Lapin runoja,
Hiien virttä vinguttivat. |
rime làpponi a cantare,
versi d'Hiisi
a mormorare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Siitä lieto Lemminkäinen
tohti toisiksi ruveta, |
Ed il vispo
Lemminkäinen
cercò allor di trasformarsi, |
|
|
410 |
ruohti muuksi muutellaita;
meni nurkasta tupahan,
sai sisähän salvoimesta.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Hyvä on laulu loppuvasta,
lyhyestä virsi kaunis; |
osò prendere altra forma;
per un angolo passando
penetrò dentro la stanza;
disse poi queste parole:
«Buono
è il canto, quando è a fine,
bello il verso, quand'è breve; |
|
|
|
miel' on jäämähän parempi
kuin on kesken katkemahan». |
meglio è scienza risparmiare,
che nel bel mezzo troncare». |
|
|
|
|
|
|
|
420 |
Itse Pohjolan emäntä
liikkui sillan liitoksella,
laahoi keskilattialla.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Olipa tässä ennen koira,
rakki rauankarvallinen,
lihan syöjä, luun purija,
veren uuelta vetäjä. |
Di
Pohjola
la signora
proprio in mezzo al pavimento
si agitò, si mosse ratta,
disse poi queste parole:
«Eppur
c'era un can ringhioso,
c'era un can dal ferreo pelo,
che mangiava carne ed ossa,
che inghiottiva il fresco sangue. |
|
|
|
Mi lienetki miehiäsi,
ku ollet urohiasi,
kun tulit tähän tupahan,
sait sisähän salvoksehen
ilman koiran kuulematta,
haukkujan havaitsematta?» |
Chi degli uomini tu sei,
qual ti chiami fra gli eroi,
che per l'angolo passando
penetrasti nella stanza,
senza che ti udisse il cane,
ti vedesse ed abbaiasse?» |
|
|
|
|
|
|
|
430 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«En mä tänne tullutkana
taioittani, tieoittani,
mahittani, maltittani, |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Io non sono qua venuto
senza scienza di magia,
senza intendermi d'incanti, |
|
|
|
ilman innotta isoni,
varuksitta vanhempani,
koiriesi syötäväksi,
haukkujen hakattavaksi. |
senza la dottrina patria
e i precetti de' maggiori,
perché il cane mi mangiasse,
mi sentisse, mi abbaiasse! |
|
|
|
|
|
|
|
440 |
«Pesipä emo minua,
pesi piennä hutjukkana,
kolmasti kesäisnä yönä,
yheksästi syksy-yönä,
joka tielle tietäjäksi,
joka maalle malttajaksi, |
«Mi ha lavato la mia mamma,
mi lavò da bambinello
per tre volte a notte estiva,
nove volte ad autunnale,
sì ch'io fossi in ogni strada
mago, dotto in ogni terra, |
|
|
|
kotonani laulajaksi,
ulkona osoajaksi». |
incantar potessi a casa,
fuor di casa affascinare». |
|
|
|
|
|
|
|
450 |
Siitä lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
jop' on loihe loitsijaksi,
laikahtihe laulajaksi:
tulta iski turkin helmat,
valoi silmät valkeata
Lemminkäisen laulaessa,
laulaessa, lausiessa. |
Ed il vispo
Lemminkäinen,
il leggiadro
Kaukomieli,
prese tosto a far scongiuri,
carmi magici a cantare:
fuoco spruzza la pelliccia,
fuoco gli occhi gli rischiara,
mentre canta
Lemminkäinen
i suoi magici scongiuri. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lauloi laulajat parahat
pahimmiksi laulajiksi;
kivet suuhun syrjin syösti,
paaet lappehin lateli
parahille laulajille,
taitavimmille runoille. |
Trasformò quei gran cantori
in cantori dei peggiori;
le lor bocche empì di sassi,
ricoprì di pietre lisce
quegli eccelsi incantatori,
espertissimi cantori. |
|
|
|
|
|
|
|
460 |
Niin lauloi mokomat miehet
minkä minne, kunka kunne:
ahoille vesattomille,
maille kyntämättömille, |
Lì incantò, li fe' restare
quali presso, quali lungi:
nelle selve isterilite,
nei terreni non arati, |
|
|
|
lampihin kalattomihin,
aivan ahvenettomihin,
Rutjan koskehen kovahan,
palavahan pyörtehesen,
virran alle vaahtipäiksi,
kosken keskelle kiviksi,
tulena palelemahan,
säkehinä säykkymähän. |
dentro i laghi senza pesci,
dove perca non si vede,
dentro i vortici di Rutja,
la cascata impetuosa,
sotto l'onda che spumeggia,
attraverso sassi e rupi,
per bruciare come fuoco,
sfavillar come scintilla. |
|
|
|
|
|
|
|
470 |
Sinne lieto Lemminkäinen
lauloi miehet miekkoinensa, |
Così il vispo
Lemminkäinen
incantò tutti i guerrieri |
|
|
|
urohot asehinensa;
lauloi nuoret, lauloi vanhat,
lauloi kerran keskilaaun;
yhen heitti laulamatta:
karjapaimenen pahaisen,
ukko vanhan umpisilmän. |
con le loro spade ed armi;
incantò giovani e vecchi,
quelli pur di età di mezzo;
lasciò un solo senza incanto:
un mandriano cattivello,
un vecchietto mezzo cieco. |
|
|
|
|
|
|
|
480 |
Märkähattu karjanpaimen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Oi sie lieto Lemmin poika!
Lauloit nuoret, lauloit vanhat, |
Il madriano
Märkähattu
disse allor queste parole:
«Oh
di
Lempi vispo figlio,
vecchi e giovani incantasti, |
|
|
|
lauloit kerran keskilaaun:
niin miks' et minua laula?» |
quelli pur di età di mezzo:
perché me tu non incanti?» |
|
|
|
|
|
|
|
490 |
Sanoi lieto Lemminkäinen:
«Siksi en sinuhun koske,
kun olet katsoa katala,
kurja koskemaisittani.
Vielä miesnä nuorempana,
karjanpaimenna pahaisna
turmelit emosi tuoman,
sisaresi siuvahutit; |
Disse il vispo
Lemminkäinen:
«Non gettai su te l'incanto,
perché odioso sei a vedere
senza pur miei malefizî.
Poiché già da giovinetto
mandriano cattivello
corrompesti la sorella
da tua madre generata; |
|
|
|
kaikki herjasit hevoset,
tamman varsat vaivuttelit
suon selillä, maan navoilla,
ve'en liivan liikkumilla». |
i cavalli rovinasti,
le giumente tormentasti
sul palude, in terra asciutta,
presso al mobile pantano». |
|
|
|
|
|
|
|
500 |
Märkähattu karjanpaimen
tuosta suuttui ja vihastui.
Meni ulos usta myöten,
pellolle pihoa myöten;
juoksi Tuonelan joelle,
pyhän virran pyörtehelle. |
Il mandriano
Märkähattu
s'adirò, pieno di sdegno.
Uscì fuor lungo la porta,
dal cortile andò sul campo,
corse al fiume di
Tuonela,
vorticoso fiume sacro. |
|
|
|
Siellä katsoi Kaukomieltä,
vuottelevi Lemminkäistä
Pohjasta paloavaksi,
kotihinsa kulkevaksi. |
Per spiare
Kaukomieli,
per attender
Lemminkäinen
quando reduce da
Pohja
ritornasse a casa sua. |
|
|
|
|
|
|