Torna ai cancelli del Ponte Arcobaleno
BIBLIOTECA

UGROFINNI
Finlandesi

MITI UGROFINNI
KALEVALA
Il Quattordicesimo Runo
IL QUATTORDICESIMO RUNO
Note di P.E. Pavolini
Bibliografia
KALEVALA
Il Quattordicesimo Runo
Sunto del runo

Canti magici, scongiuri e formule inserite nel runo

         
         
NELJÄSTOISTA RUNO

IL QUATTORDICESIMO RUNO

 
         
         
Valendosi bellamente dei consueti scongiuri e preghiere del cacciatore, Lemminkäinen finisce coll' impadronirsi dell' alce, che porta a Pohjola 10 Siitä lieto Lemminkäinen
arveli, ajattelihe,
kulle syylle sylveäisi,
kulle laskisi laulle:
heittäisikö Hiien hirvet,
itse kulkisi kotihin,
vai vielä yritteleisi,
hiihteleisi hiljallehen
mieliksi metsän emännän,
salon impien iloksi.
Ed il vispo Lemminkäinen
a pensare allor si mise
qual via fosse da pigliare,
verso dove pattinare:
l'alce d'Hiisi se lasciasse
ed a casa ritornasse,
o tentar dovesse ancora,
avanzarsi piano piano,
che gioisse la signora
e la vergine del bosco.
 
         
  20

Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
«Oi Ukko, ylijumala
tahi taatto taivahinen!
Tee nyt mulle suorat sukset,
kepeäiset kalhuttimet,
joilla hiihteä hivitän
poikki soien, poikki maien,
hiihän kohti Hiien maita,
poikki Pohjan kankahista

Disse allor queste parole,
pronunziò questa preghiera:
«Ukko! Ukko, dio supremo,
padre che nel cielo stai!
Fammi buoni ora i pattini,
falli rapidi e veloci,
ch'io ben possa scivolare
attraverso laghi e terre
verso d'Hiisi le contrade
e di Pohja gli scopeti,

 
    Hiien hirven käytäville,
poropeuran polkemille!
alle vie dell'alce d'Hiisi,
ai sentieri della renna!
 
         
  30

«Lähen nyt miehistä metsälle,
urohista ulkotöille
Tapiolan tietä myöten,
Tapion talojen kautta.
Terve, vuoret, terve, vaarat,
terve, kuusikot kumeat,
terve, haavikot haleat,
terve, tervehyttäjänne!

«Dalla gente, dai guerrieri,
vo alla selva, a opra lontana
per la strada di Tapiola
e di Tapio per le case.
Addio monti, rupi addio,
addio abeti risuonanti,
pioppi chiari, vi saluto,
salve a chi vi dice addio!
 
         
    «Miesty, metsä, kostu, korpi,
taivu, ainoinen Tapio!
Saata miestä saarekselle,
sille kummulle kuleta,
jost' on saalis saatavana,
erän toimi tuotavana!
«Siate umani, umidi boschi,
sii benigno, dolce Tapio!
Fa' che l'uom raggiunga il bosco,
la foresta paludosa
dove prenderà la preda,
troverà la selvaggina!
 
         
  40

«Nyyrikki, Tapion poika,
mies puhas, punakypärä!
Veistä pilkut pitkin maita,
rastit vaaroihin rakenna,

«Nyyrikki, figlio di Tapio,
puro dal berretto rosso!
Per la strada incidi tacche,
fa' dei segni sulle rupi,

 
    jotta tunnen, tuhma, käyä,
äkkiouto, tien osoan
etsiessäni ereä,
antia anellessani!
sì ch'io stolto la via trovi,
io straniero non mi perda
mentre in cerca vo di preda
e sospiro il don del bosco!
 
       
    «Mielikki, metsän emäntä,
puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan,
«Mielikki boscaiuola,
madre delle belle forme!
Fa' che l'oro corra innanzi,
  50

hopea vaeltamahan
miehen etsivän etehen,
anelijan askelille!

che l'argento venga incontro
a quest'uomo che lo cerca
implorando su' suoi passi!
 
         
    «Ota kultaiset avaimet
renkahalta reieltäsi,
aukaise Tapion aitta,
metsän linna liikahuta
minun pyytöpäivinäni,
eränetso-aikoinani!
«Prendi le tue chiavi d'oro
dall'anello sulla coscia,
la dispensa apri di Tapio,
il castello della selva,
mentre a caccia passo i giorni,
a cercar la selvaggina!
 
       
  60

«Kunp' on et kehanne itse,
niin on pistä piikojasi,
pane palkkalaisiasi,
käske käskyn kuulijoita!

«Se badar non puoi tu stessa,
manda allor le tue ragazze
a badare, le tue ancelle,
ubbidienti al tuo comando!

 
    Et emäntä lienekänä,
jos et piikoa pitäne,
sata piikoa pitäne,
tuhat käskyn kuulijata,
karjan kaiken kaitsijata,
viitsijätä viljan kaiken.
Non saresti una massaia
se ragazze non avessi,
non ne avessi cento e mille
obbedienti al tuo comando,
per badare a tutto il gregge,
custodir tutte le mandre.

 
         
  70

«Metsän piika pikkarainen,
simasuu Tapion neiti!
Soitellos metinen pilli,
simapilli piiperoita

Boscaiuola piccolina
dalla bocca inzuccherata!
Suona il piffero melato,
suona il dolce zufoletto

 
    korvallen ehon emännän,
mieluisan metsän emännän,
jotta kuulisi välehen,
nousisi makoamasta,
kun ei kuule kumminkana,
ei hava'a harvoinkana,
vaikka ainoisin anelen,
kielen kullan kuikuttelen!»
nell'orecchio alla benigna,
delle selve alla signora,
sì che subito lo senta
e si svegli dal dormire;
poiché niente affatto sente
né si sveglia in alcun modo,
benché io preghi, bench'io implori,
bench'io muova l'aurea lingua!»
 
       
  80

Siinä lieto Lemminkäinen
ajan kaiken annitoinna

E l'allegro Lemminkäinen
va pur senza la sua preda

 
    hiihti soita, hiihti maita,
hiihti korpia kovia,
Jumalan sysimäkiä,
Hiien hiilikankahia.
attraverso campi e laghi,
aspre ed umide foreste,
arsi monti del Signore
e di Hiisi arse brughiere.

 
         
  90

Hiihti päivän, hiihti toisen.
Jo päivänä kolmantena
meni suurelle mäelle,
nousi suurelle kivelle,
loi silmänsä luotehesen,
poikki soien pohjosehen:

Scivolò per un, due giorni,
ma venuto il terzo giorno
era giunto ad un gran monte:
si rizzò su una gran pietra,
guardò verso il maestrale,
oltre i laghi a tramontana:

 
    Tapion talot näkyivät,
ukset kulta kuumottivat
poikki suosta, pohjosesta,
alta vaaran, varvikosta.
vide le case di Tapio,
risplendevan l'auree porte
dai pantani a tramontana,
dalle macchie sotto il monte.
 
       

 

  100

Tuop' on lieto Lemminkäinen
heti luoksi luontelihe,
lähelle lähentelihe,
alle ikkunan Tapion.
Kuuristihe katsomahan
kuuennesta ikkunasta:

Ed il vispo Lemminkäinen
s'accostò da quella parte,
s'appressò, si mise sotto,
giù di Tapio alla finestra.
S'acquattò per osservare:
sotto la sesta finestra:

 
    siellä antajat asuivat
ja viruivat viljan eukot
aivan arkivaattehissa,
ryysyissä ryvennehissä.
stavan là le donatrici,
stese a terra, sonnecchiando
con le vesti da lavoro,
con i sudici lor stracci.
 
         
    Sanoi lieto Lemminkäinen: Disse il vispo Lemminkäinen:  
Scongiuri del cacciatore 110

«Mintähen, metsän emäntä,
asut arkivaattehissa,
riihiryysyissä rypeät,
kovin musta muo'oltasi,
katsannaltasi kamala,

«Oh signora delle selve,
perché in veste da lavoro,
perché avvolta in sozzi cenci,
tutta nera di figura,
strana e brutta nell'aspetto,

 
    ilkeä imertimiltä,
rungolta ruman näköinen?
ripugnante ancora il petto
e deforme di statura?
 
         
  120

«Kun ennen kävin metsässä,
kolm' oli linnoa metsässä:
yksi puinen, toinen luinen,
kolmansi kivinen linna;
kuus' oli kultaikkunoa
kunki linnan kulmanteella.
Katsahin sisähän noista
seinän alla seistessäni:

«Quando prima errai nel bosco
c'eran quivi tre castelli:
un di legno, l'altro d'osso
ed il terzo era di sasso;
v'eran sei finestre d'oro
a ogni muro del castello.
E per quelle guardai dentro:
appoggiato alla parete:

 
  130

Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Tellervo, Tapion neiti,
kanssa muu Tapion kansa,
kaikki kullassa kuhisi,
hopeassa horjeksihe.
Itsensä metsän emännän,
ehtoisan metsän emännän,
käet oli kullankäärehissä,
sormet kullansormuksissa,

il padrone vidi, Tapio
e di Tapio la consorte,
Tellervo, di Tapio figlia
e di Tapio l'altra gente,
e da tutti oro frusciava
ed argento tremolava.
La signora delle selve,
la benevola massaia,
avea d'oro i braccialetti
ed anelli d'oro in dito,

 
    pää kullanpätinehissä,
tukat kullansuortuvissa,
korvat kullankoltuskoissa,
kaula helmissä hyvissä.
un diadema d'oro in capo,
fibbie d'oro nei capelli,
agli orecchi cerchi d'oro
ed al collo vaghe perle.
 
       
    «Oi mielu metsän emäntä,
Metsolan metinen muori!
«Dolce donna delle selve,
cara nonna di Metsola!
  140

Heitä poies heinäkengät,
kaskivirsusi karista,
riisu riihiryökälehet,
arkipaitasi alenna!

Butta le scarpe di paglia
ed i sandali di scorza,
getta via quei sozzi cenci,
la camicia da lavoro!

 
  150

Lyöte lykkyvaattehisin,
antipaitoihin paneite
minun metsipäivinäni,
eränetso-aikoinani!
Ikävä minun tulevi,
ikävä tulettelevi
tätä tyhjänä-oloa,
ajan kaiken annituutta,
kun et anna aioinkana,
harvoinkana hoivauta.

E le fauste vesti indossa,
la camicia del regalo,
mentr'io passo le giornate
a cercar preda nel bosco!
Ché mi devo infastidire,
grande noia risentire,
stando quivi a mani vuote
senza avere alcuna preda,
se tu mai me la concedi,
una volta non la doni.


    Ikävä ilotoin ilta,
pitkä päivä saalihitoin.
Senza preda, senza gioia
lungo è il dì, la sera è noia.
 
         
  160

«Metsän ukko halliparta,
havuhattu, naavaturkki!
Pane nyt metsät palttinoihin,
salot verkahan vetäise,
haavat kaikki haljakkoihin,
lepät lempivaattehisin!
Hope'ihin hongat laita,
kuuset kultihin rakenna,

«Vecchio dalla barba grigia,
che di musco hai la pelliccia!
Or di tela vesti i boschi
e di panno le foreste
e di lana copri i pioppi,
di begli abiti gli ontani!
E d'argento adorna i pini,
fregia poi d'oro gli abeti,

 
  170

vanhat hongat vaskivöille,
petäjät hopeavöille,
koivut kultakukkasihin,
kannot kultakalkkaroihin!
Pane, kuinp' on muinaiselta,
parempina päivinäsi:
kuuna paistoi kuusen oksat,
päivänä petäjän latvat,
metsä haiskahti me'elle,
simalle salo sininen,

ed ai larici più vecchi
fa' di ferro la cintura;
fiori d'oro alle betulle,
sonagliere d'oro ai tronchi!
Fa' com'era in tempo antico,
come nei passati giorni:
che l'abeto come luna,
come sol brillava il pino,
odorava miele il bosco
e siroppo la foresta,

 
    ahovieret viertehelle,
suovieret sulalle voille.
e dall'orlo della selva
gocciolava burro e mosto.
 
         
  180

«Metsän tyttö, mielineiti,
Tuulikki, tytär Tapion!
Aja vilja vieremille,
auke'immille ahoille!
Kun lie jäykkä juoksullehen
eli laiska laukallehen,
ota vitsa viiakosta,
koivu korven notkelmosta,

«Mite figlia della selva
e di Tapio, Tuulikki!
spingi il gregge sul declivio
e negli ampi aperti boschi!
E se a correr fosse tardo,
fosse pigro a galoppare,
una frusta dal boschetto,
dalla valle una betulla

 
    jolla kutkutat kuvetta
sekä kaivat kainaloita!
Anna juosta joutuisasti,
vikevästi viiletellä,
miehen etsivän etehen,
aina käyvän askelille!
prendi, e i fianchi gli accarezza,
picchia forte sulla schiena!
Fa' che saltino veloci,
corran rapidi dinanzi
a quest'uom che sempre cerca,
sempre segue le lor tracce!
 
       
  190

«Kun vilja uralle saapi,
tupita uroa myöten!
Pane kaksi kämmentäsi
kahen puolen kaiteheksi,

«Quando il gregge al solco venga,
lungo il solco tu lo spingi!
stendi innanzi le due palme,
dai due lati a trattenerlo,

    ottei vilja vieprahtaisi,
tiepuolehen poikeltaisi!
Josp' on vilja vieprahtavi,
tiepuolehen poikeltavi,
tielle korvista kohenna,
saata sarvista uralle!
ché il bestiame via non scappi,
oltre il solco faccia un salto!
e quand'anche esso scappasse,
oltre il solco via saltasse,
per le orecchie e per le corna
nella via tu lo ritorna!
 
         
  200 «Hako on tiellä poikkipuolin:
sepä syrjähän syseä;
puita maalla matkallansa:
ne on katkaise kaheksi!
«Ci son rami sulla via?
tosto toglili di mezzo;
ci son tronchi sulla strada?
tosto tu spezzali in due!
 
       
    «Aita vastahan tulevi:
kaa'a aita kallellehen
viieltä vitsasväliltä,
seitsemältä seipähältä!
«Se una siepe si frappone,
giù la tira tu di sbieco,
oltre il quinto ramoscello,
oltre il settimo dei pali!

 
         
  210

«Joki joutuvi etehen,
puro tielle poikkipuolin:
silkki sillaksi sivalla,
punaverka portahaksi!
Saata poikki salmistaki,
vetele vesien poikki,

«E se un fiume si frappone,
la via taglia un ruscelletto:
prendi seta per un ponte,
panno rosso per un asse!
Ché così passi lo stretto,
attraversi così l'acqua

 
    poikki Pohjolan joesta,
yli kosken kuohuloista!
oltre il fiume di Pohjola,
la cascata spumeggiante!
 
       
  220

«Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
metsän ukko halliparta,
metsän kultainen kuningas!
Mimerkki, metsän emäntä,
metsän armas antimuori,
siniviitta viian eukko,
punasukka suon emäntä!

Oh di Tapiola padrone,
oh di Tapiola padrona,
vecchio dalla barba grigia,
aureo re della foresta!
Oh, Mimerkki boscaiuola,
oh silvestre donatrice,
vecchia dal mantello azzurro,
donna dalle calze rosse!

 
  230

Tule jo kullan muuttelohon,
hopean vajehtelohon!
Minun on kullat kuun-ikuiset,
päivän-polviset hopeat,
käeten soasta käymät,
uhotellen tappelosta;
ne kuluvat kukkarossa,
tummentuvat tuhniossa,
kun ei oo kullan muuttajata,
hopean vajehtajata».

Vieni e cambia meco l'oro
e l'argento meco muta!
L'oro mio come la luna,
come il sol vecchio è l'argento.
Guadagnarlo volli in guerra,
nella lotta minacciosa;
si consuman nella borsa,
si scoloran nel sacchetto,
se nessuno cambia l'oro,
a mutar viene l'argento».
         
    Niinp' on lieto Lemminkäinen
viikon hiihteä hivutti,
lauloi virret viian päässä,
kolmet korven kainalossa:
miellytti metsän emännän,
itsenki metsän isännän,
ihastutti immet kaikki,
taivutti Tapion neiet.
Così il vispo Lemminkäinen
lungo tempo scivolando,
cantò versi in fondo al bosco,
cantò dentro tre foreste:
propiziò del bosco il sire,
della selva la signora,
ed a sé fece benigna
ogni vergine di Tapio.
 
         
  240

Juoksuttivat, jou'uttivat
Hiien hirven kätköstänsä,

Spinser fuori a grande corsa
L'alce d'Hiisi rimpiattato,

 
    takoa Tapion vaaran,
Hiien linnan liepehiltä
miehen etsijän etehen,
sanelijan saataville.
più di Tapio sotto il monte,
sulla costa del castello
verso l'uom che lo cercava,
che scongiuri pronunziava.
 
   

 

   
  250 Itse lieto Lemminkäinen
jopa lämsänsä lähetti
Hiien hirven hartioille,
kaulalle kamelivarsan,
jottei potkinut pahasti
selkeä silittäessä.
Ed il vispo Lemminkäinen
pose il laccio sulla schiena
e sul collo di quell'alce,
del cammello di Hiisi,
perché calci non menasse
s'egli il dorso gli toccasse.
 
       
Parole dell'offerta (quando, per la felice preda, si offre agli spiriti [haltia] un po' di raschiatura d'oro e d'argento)   Siitä lieto Lemminkäinen
itse tuon sanoiksi virkki:
«Salon herra, maan isäntä,
Quindi il vispo Lemminkäinen
pronunziò queste parole:
«Della selva e della terra,
260 kaunis kankahan eläjä!
Mielikki, metsän emäntä,
metsän armas antimuori!
Tule nyt kullat ottamahan,
hopeat valitsemahan!
Pane maalle palttinasi,
lempiliinasi levitä

delle lande bel signore,
Mielikki boscaiuola,
della selva donatrice!
Vieni adesso a prender l'oro,
vieni a scegliere l'argento,
stendi a terra la pezzuola,
spiega il più bel fazzoletto

 
    alle kullan kuumottavan,
alle huohtavan hopean,
tuon on maahan tippumatta,
rikkoihin rivestymättä!»
sotto l'oro rilucente
e l'argento risplendente,
perché in terra non si sparga
sul terren non si sparpagli!»
 
         
  270 Läksi siitä Pohjolahan;
sanoi tuonne tultuansa:
«Jo nyt hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä.
Anna, akka, tyttöäsi,
mulle nuorta morsianta!»
Se ne andò poscia a Pohjola,
arrivato colà disse:
«Già raggiunsi pattinando
l'alce d'Hiisi dentro i campi.
Dammi, o vecchia, la tua figlia
come giovine sposina!»
 
         
Per seconda fatica gli impongono di imbrigliare il cavallo di fuoco di Hiisi, il che gli riesce a fare   Louhi, Pohjolan emäntä,
tuop' on tuohon vastaeli:
«Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun sa suistat suuren ruunan,
Hiien ruskean hevosen,
Hiien varsan vaahtileuan
Hiien nurmien periltä».
La signora di Pohjola,
Louhi, gli rispose allora:
«Ti darò la mia figliuola
come giovine sposina,
quando tu ponga le briglie
d'Hiisi al gran cavallo rosso,
dalla bocca spumeggiante,
nei remoti prati d'Hiisi».
 
         
  280

Silloin lieto Lemminkäinen
otti kultaohjaksensa,

Tosto il vispo Lemminkäinen
prese le sue guide d'oro,

 
    hope'isen marhaminnan;
lähtevi hevon hakuhun,
kuloharjan kuuntelohon
Hiien nurmien periltä.
la cavezza sua d'argento,
e partì per ricercare
il destrier dal giallo pelo
nei remoti prati d'Hiisi.
 
         
  290

Astua taputtelevi,
käyä kulleroittelevi
vihannalle vainiolle,
pyhän pellon pientarelle.
Siellä etsivi hevosta,
kulokasta kuuntelevi

E veloce egli si avanza,
lesto e rapido cammina
ai recinti verdeggianti,
al confin del sacro campo.
Colà cerca egli il cavallo
dalla gialla ampia criniera:

 
    suvikunnan suitset vyöllä,
varsan valjahat olalla.
tien le briglie alla cintura,
sulle spalle i finimenti.
 
         
  300

Etsi päivän, etsi toisen,
niin päivänä kolmantena
nousi suurelle mäelle,
kiipesi kiven selälle;
iski silmänsä itähän,
käänti päätä päivän alle:
näki hiekalla hevosen,
kuloharkan kuusikolla;

Cercò un giorno, cercò un altro,
quando venne il terzo giorno,
salì sopra un alto colle,
montò sopra ad una rupe;
guardo verso l'orïente,
piegò il capo verso il sole:
sulla sabbia il destrier vide,
vide il giallo fra gli abeti

 
    senpä tukka tulta tuiski,
harja suihkivi savua.
e spruzzavan fuori i crini
e fumava la criniera.
 
         
  310

Niin sanovi Lemminkäinen:
«Oi Ukko ylijumala,
Ukko, pilvien pitäjä,
hattarojen hallitsija!
Taivas auoksi avaos,
ilma kaikki ikkunoiksi!
Sa'a rautaiset rakehet,
laske jäiset jäähyttimet

Così disse Lemminkäinen:
«Ukko! Ukko, dio supremo,
che le nubi reggi e regni
sulle vaghe nuvolette!
Apri la celeste volta,
fa' del cielo una finestra!
Manda grandine di ferro
e di ghiaccio piovi pezzi

 
    harjalle hyvän hevosen,
Hiien laukin lautasille!»
sopra il buon cavallo d'Hiisi
con la macchia bianca in fronte!»
 
         
  320

Tuo Ukko, ylinen luoja,
pilven-päällinen jumala,
ilman riehoiksi revitti,
taivon kannen kahtaloksi;
satoi hyytä, satoi jäätä,
satoi rauaista raetta,
pienemmät hevosen päätä,
päätä ihmisen isommat,

Ukko, l'alto creatore,
delle nubi eccelso sire,
lacerò del ciel la volta
e spezzò del cielo il fondo
e nevischio piovve e ghiaccio,
piovve grandine di ferro
(più piccina della testa
d'un cavallo, ma più grande

 
    harjalle hyvän hevosen,
Hiien laukin lautasille.
d'una testa d'uomo), sopra
d'Hiisi il nobile destriero.
 
         
  330

Siitä lieto Lemminkäinen
kävi luota katsomahan,
likeltä tähyämähän.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Hiitolan hyvä hevonen,
vuoren varsa vaahtileuka!
Tuo nyt kultaturpoasi,
pistä päätäsi hopea

Ed il vispo Lemminkäinen
si fe' presso per vedere,
si accostò per osservare.
Disse poi queste parole:
«Buon cavallo di Hiitola
dalla bocca spumeggiante!
Porgi adesso il muso d'oro,
metti il capo tuo d'argento

 
  340 kultaisihin koltuskoihin,
hope'isihin helyihin!
En sua pahoin pitäne,
aivan anke'in ajane:
ajan tietä pikkuruisen,
matkoa ani vähäisen,
tuonne Pohjolan tuville,
ankaran anopin luoksi.
Minkä siimalla sivallan
eli vitsalla vetelen,

dentro l'aureo cerchio, dentro
questi bubboli d'argento!
Io non ti tratterò male,
né ti spingerò severo:
nella strada un pezzettino,
nel tragitto un pochettino,
alle stanze di Pohjola
dalla suocera severa.
Non ti tocco con la sferza
né ti picchio con la frusta,

 
    senpä silkillä sivallan,
veran äärellä vetelen».
ma ti tocco con la seta
e con un pezzo di panno».
 
         
    Hiien ruskea hevonen,
Hiien varsa vaahtileuka
tunki kultaturpoansa,
pisti päätänsä hopea
kultaisihin koltuskoihin,
hope'isihin helyihin.
Il cavallo rosso d'Hiisi
dalla bocca spumeggiante
mise allora il muso d'oro,
ficcò il capo suo d'argento
dentro il cerchio d'oro, dentro
i bei bubboli d'argento.
 
         
  350

Niinpä lieto Lemminkäinen
jopa suisti suuren ruunan,

Così mise Lemminkäinen
e le briglie e la cavezza

 
    pisti suitset kullan suuhun,
päitsensä hopean päähän;
hyppäsi hyvän selälle,
Hiien laukin lautasille.
al cavallo bocca d'oro,
saltò svelto sulla sella
del destrier capo d'argento
con la macchia bianca in fronte.
 
         
  360

Veti virkkua vitsalla,
paiskasi pajun vesalla.
Ajoi matkoa vähäisen,
tuuritteli tunturia
pohjoispuolelle mäkeä,
lumivaaran kukkuroa:

Il destriero frustò forte
con la sua sferza di salcio.
Fe' di strada un breve tratto,
corse verso le montagne,
verso i colli di Pohjola,
verso le nevose vette:

 
  370

tuli Pohjolan tuville.
Meni pirttihin pihalta,
sanoi tuonne tultuansa,
Pohjolahan päästyänsä:
«Jopa suistin suuren ruunan,
Hiien varsan valjastelin
vihannalta vainiolta,
pyhän pellon pientarelta,
sekä hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä.

a Pohjola giunto, entrava
dal cortile nella stanza.
Disse poi queste parole
quando a Pohjola fu giunto:
«Al destrier posi le briglie,
aggiogai d'Hiisi il cavallo
dai recinti verdeggianti,
dal confin del sacro campo;
già raggiunsi d'Hiisi l'alce
nei remoti campi d'Hiisi.

 
    Anna jo, akka, tyttöäsi,
mulle nuorta morsianta!»
Dammi, o vecchia, la tua figlia
per mia giovine sposina!»
 
         
Per terza prova, deve saettare il cigno nel fiume di Tuonela. Lemminkäinen va alla fiumana; colà lo aspetta il mandriano da lui disprezzato, lo uccide e lo butta nella cascata di Tuoni. Per di più il figlio di Tuoni ne taglia a pezzi il corpo 380

Louhi, Pohjolan emäntä,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun ammut joutsenen joesta,
virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joesta,
pyhän virran pyörtehestä

La signora di Pohjola,
Louhi, disse di rimando:
«Ti darò la mia figliuola
per tua giovine sposina,
quando il cigno avrai trafitto,
del torrente il forte augello,
di Tuoni nel nero fiume,
giù nei sacri mulinelli;

 
  yhellä yrittämällä,
yhen nuolen nostamalta».
una volta devi trarre
e scagliargli un solo dardo».
 
         
    Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
läksi joutsenen joruhun,
pitkäkaulan katselohon
Tuonen mustasta joesta,
Manalan alantehesta.
Ed il vispo Lemminkäinen,
il leggiadro Kaukomieli
a cercar si mise il cigno,
il cantor dal collo lungo,
di Tuoni nel fiume nero,
nell'abisso di Manala.
 
         
  390

Astua lykyttelevi,
käyä kälkähyttelevi

Corse rapido e veloce
affrettando sempre il passo

 
    tuonne Tuonelan joelle,
pyhän virran pyörtehelle,
jalo jousi olkapäällä,
viini nuolia selässä.
a quel fiume di Tuonela,
a quei vortici sacrati,
col grand'arco sulle spalle,
col turcasso sulla schiena.
 
         
  400 Märkähattu karjanpaimen,
ukko Pohjolan sokea,
tuop' on Tuonelan joella,
pyhän virran pyörtehellä;
katselevi, kääntelevi
tulevaksi Lemminkäistä.
Il mandriano Märkähattu,
il vecchietto mezzo cieco,
stava presso alla fiumana
di Tuonela vorticosa,
si voltava e riguardava
se venisse Lemminkäinen.
 
         
    Jo päivänä muutamana
näki lieto Lemminkäisen
saavaksi, läheneväksi
tuonne Tuonelan joelle,
vierehen vihaisen kosken,
pyhän virran pyörtehelle.
Finalmente, un certo giorno
vide il vispo Lemminkäinen
ch'era giunto e s'appressava
a quel fiume di Tuonela,
alla rapida cascata
ed ai vortici sacrati.
 
       
  410

Vesikyyn ve'estä nosti,
umpiputken lainehista,
syöksi miehen syämen kautta,
läpi maksan Lemminkäisen,

Mandò un'idra su dall'acqua,
un serpente su dall'onde
che passò traverso il cuore,
d'Ahti il fegato trafisse

    kautta kainalon vasemman
oikeahan olkapäähän.
da sinistra, dall'ascella
trapassò la spalla destra.
 
       
  420

Jopa lieto Lemminkäinen
tunsi koskevan kovasti.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Sen mä tein pahinta työtä,
kun en muistanut kysyä
emoltani, kantajalta,
kaiketi sanaista kaksi,
kovin äijä, kun on kolme,

Ed il vispo Lemminkäinen
ben sentì l'aspra ferita;
disse allor queste parole:
«Una brutta cosa feci
non pensando a dimandare
alla cara genitrice
solamente due parole,
tutt'al più tre paroline,

 
    miten olla, kuin eleä
näinä päivinä pahoina:
en tieä vesun vikoja,
umpiputken ailuhia.
per sapere come campare
in tal giorno di sventura:
io non so dell'idra il danno
ed il morso del serpente.

 
         
  430

«Oi emoni, kantajani,
vaivan nähnyt vaalijani!
Tietäisitkö, tuntisitko,
miss' on poikasi poloinen,
tokipa rientäen tulisit,
avukseni ennättäisit;

«Tu che in seno m'hai portato
e con stenti custodito!...
Tu sapessi, immaginassi
dov'è il misero tuo figlio,
ben verresti qui correndo
per soccorrer senza indugio

 
   

päästäisit pojan poloisen
tältä tieltä kuolemasta,
nuorena nukahtamasta,
verevänä vieremästä».

il figliuolo poverello,
per salvarlo dalla morte,
perché gli occhi non chiudesse
così giovan, così forte».
 
         
  440

Siitä Pohjolan sokea
märkähattu karjanpaimen
syöksi lieto Lemminkäisen,
kaotti Kalevan poian
Tuonen mustahan jokehen,
pahimpahan pyörtehesen.

Sì dal guercio di Pohjola,
il mandriano Märkähattu,
Lemminkäinen fu trafitto,
morto il figlio di Kaleva
di Tuoni nel nero fiume,
nei maligni mulinelli.

 
    Meni lieto Lemminkäinen,
meni koskessa kolisten,
myötävirrassa vilisten
tuonne Tuonelan tuville.
Cadde il vispo Lemminkäinen
con fracasso nel torrente,
fra lo strepito dell'onde
nelle stanze di Tuonela.
 
         
  450

Tuo verinen Tuonen poika
iski miestä miekallansa,
kavahutti kalvallansa.
Löi on kerran leimahutti
miehen viieksi muruksi,
kaheksaksi kappaleksi;

Ed il figlio sanguinario
di Tuoni, con la sua spada
lo tagliò, lo colpì forte,
sì che scintillò la lama.
Tagliò l'uomo in cinque pezzi,
lo ridusse in otto brani;

 
    heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alusvesille:
«Viru siinä se ikäsi
jousinesi, nuolinesi!
Ammu joutsenet joelta,
vesilinnut viertehiltä!»
lo buttò dentro Tuonela,
dentro l'acque di Manala:
«Là per sempre sta' disteso
col tuo arco e le tue frecce:
tira ai cigni dentro il fiume,
agli uccelli sulle sponde!»
 
         
  460

Se oli loppu Lemminkäisen,
kuolo ankaran kosijan
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alantehessa.

Tale il fin di Lemminkäinen,
dell'altero pretendente,
dentro la nera fiumana,
nell'abisso di Manala.
 
         

NOTE
di P.E. Pavolini

47-48 ― L'oro e l'argento, il dono del bosco, sono la selvaggina, quindi, in questo caso, l'alce di Hiisi. RITORNA

65-66 ― Cioè, alla selvaggina. RITORNA

83Sysimäki, «collina coperta di alberi bruciati» (Koskinen 1900). RITORNA

136 ― Donna, nel senso di signora [domina]. RITORNA

141Lykky (dallo svedese lycka) e vaattet sono «habits qui portent le bonheur» (Koskinen 1900). RITORNA

142Antipaita, la «camicia del dono», offerta in dono dalla sposa a persone della sua nuova famiglia. RITORNA

187 ― «Solco»: ura è la «voie du bétail» (Koskinen 1900), il viottolo per cui passa il gregge, qui il «solco» traversato dalla selvaggina. RITORNA

203 ― Ramoscello di quelli che servono a formare la siepe. RITORNA

221-222 ― «Cioè da una parte l'oro e l'argento del bosco [la selvaggina] e dall'altra l'oro e l'argento offerto dal cacciatore come omaggio propiziatore alle divinità boscherecce» (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

253-254Tapio. RITORNA

407 ― S'intende, per mezzo di uno scongiuro magico. RITORNA

423 ― Cioè, le parole magiche con cui danneggiare l'idra, rendere vana la ferita da lei prodotta. La nota spiega: «non so come si debba incantare la morsicatura dell'idra» (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

Bibliografia

  • KIRBY William Forsell [traduzione inglese e note]: Kalevala, The Land of the Heroes. Londra 1907.
  • KOSKINEN: Dictionnaire finnois-français. Helsinki, 1900.
  • LÉOUZON LE DUC Louis Antoine [traduzione francese e note]: La Finlande (Kalevala). 1845, 1867.
  • LÖNNROT Elias: (Vanha) Kalevala. Helsinki 1835.
  • LÖNNROT Elias: (Uusi) Kalevala. Helsinki, 1849, 1887.
  • PAVOLINI Paolo Emilio [traduzione italiana e note]: Kalevala: Poema nazionale finnico. Remo Sandron, Milano 1910.
  • PAVOLINI Paolo Emilio [traduzione italiana e note]: Kalevala: Poema nazionale finnico (Ed. ridotta). Sansoni, Milano 1935.
  • SCHIEFNER Anton [traduzione tedesca e note]: Kalevala: Das Nationalepos der Finnen. 1852.

[BIBLIOGRAFIA FINNICA COMPLETA]

Biblioteca - Guglielmo da Baskerville.
Area Finnica - Vaka Vanha Väinö.
Traduzione e note di Paolo Emilio Pavolini (1910).
Pagina originale: 18.05.2005
Ultima modifica: 10.04.2013
 
POSTA
© BIFRÖST
Tutti i diritti riservati