|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
KAHDEKSYMMENES RUNO |
IL VENTESIMO RUNO |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
A Pohjola si macella
un gigantesco bove per il banchetto
nuziale |
|
Mitä nyt laulamme lajia,
kuta virttä vieretämme?
Tuota laulamme lajia,
tuota virttä vieretämme:
noita Pohjolan pitoja,
jumalisten juominkia. |
Or che cosa canteremo,
dove il verso volgeremo?
questo inver vogliam cantare,
questo in versi celebrare:
di
Pohja le banchettate,
dei stregone le trincate. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
Viikon häitä hankittihin,
valmistettihin varoja
noilla Pohjolan tuvilla,
Sariolan salvoksilla. |
Fûro a lungo preparate
le provviste per le nozze
nelle stanze di
Pohjola,
di
Sariola nelle case. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mitä tuohon tuotettihin
ja kuta veätettihin,
Pohjan pitkihin pitoihin,
suuren joukon juominkihin
rahvahan ravitsemiksi,
joukon suuren syöttämiksi? |
E che cosa preparato
e che cosa fu portato
per il lungo banchettare,
perché possa ognun trincare,
trovi alloggio la gran folla
e di cibo sia satolla? |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 |
Kasvoi härkä Karjalassa,
sonni Suomessa lihosi;
ei ollut suuri eikä pieni,
olihan oikea vasikka! |
In Carelia crescea un bove,
in Suomi un toro grasso;
grande no, nemmen piccino,
giusto giusto un vitellino! |
|
|
|
30 |
Hämehessä häntä häilyi,
pää keikkui Kemijoella;
sata syltä sarvet pitkät,
puoltatoista turpa paksu.
Viikon kärppä kääntelihe
yhen kytkyen sijalla;
päivän lenti pääskyläinen
härän sarvien väliä,
hätäisesti päähän pääsi
keskenä levähtämättä. |
che muovea la coda in Häme
e scuoteva a Kemi il capo;
corna, lunghe cento tese
e cinquanta tese il muso.
Sette giorni l'ermellino
si muovea lungo il collare;
e la rondine volava
per un dì, da corno a corno
ed a stento ci arrivava
né per via si riposava. |
|
|
|
|
Kuun juoksi kesäorava
häpähältä hännän päähän
eikä päähän pääsnytkänä,
ensi kuussa ennättänyt. |
Lo scoiattol, dalla nuca
alla coda mettea un mese,
né giù in fondo era arrivato,
quando il mese era passato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
40 |
Sepä vallatoin vasikka,
sonni suuri suomalainen,
Karjalasta kaimattihin
Pohjan pellon pientarelle.
Sata miestä sarviloista,
tuhat turvasta piteli |
Questo enorme vitellino,
il gran toro di Finlandia,
fu menato di Carelia
verso i campi di
Pohjola.
Per le corna, cento, e mille
lo tenevano pel muso, |
|
|
|
|
härkeä taluttaessa,
Pohjolahan tuotaessa. |
quando il bove fu menato,
a
Pohjola fu portato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
50 |
Härkä käyä källeröitti
Sariolan salmen suussa,
syöpi heinät hettehestä,
selkä pilviä siveli.
Eikä ollut iskijätä,
maan kamalan kaatajata
Pohjan poikien lu'ussa,
koko suuressa su'ussa, |
Lento il bove venia innanzi
per lo stretto di
Sariola:
mangia l'erba delle polle,
sfiora i nuvoli col dorso.
E non v'era macellaio,
non meschin che l'abbattesse,
non di
Pohja fra i figliuoli,
fra la stirpe generosa, |
|
|
|
|
nuorisossa nousevassa
eikä varsin vanhastossa. |
né fra i giovani fiorenti,
n fra i vecchi già cadenti. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
60 |
Tulipa ukko ulkomainen,
Virokannas karjalainen.
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Malta, malta, härkä parka,
kun tulen kurikan kanssa,
kamahutan kangellani
sun, katala, kallohosi:
tok' et toisena kesänä |
Venne un vecchio forestiero,
Virokannas di Carelia;
egli allora così disse:
«Poverino, aspetta, aspetta!
quand'io vengo con la clava,
quand'io picchio con la mazza,
sul tuo cranio, meschinello,
non verrai più nell'estate |
|
|
|
|
kovin käännä kärseäsi,
tölläytä turpoasi
tämän pellon pientarella,
Sariolan salmen suussa!» |
il tuo grugno a rivoltare,
le narici su a levare
sul confin di questo campo,
sullo stretto di
Sariola!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
70 |
Läksi ukko iskemähän,
Virokannas koskemahan,
Palvoinen pitelemähän.
Härkä päätä häiläytti,
mustat silmänsä mulisti:
ukko kuusehen kavahti, |
A picchiar s'accinse il vecchio,
Virokannas a colpire,
Palvoinen a batter forte.
Ma voltò la testa il bove,
lo guardò cogli occhi neri:
saltò il vecchio sopra un pino, |
|
|
|
|
Virokannas vitsikkohon,
Palvoinen pajun sekahan! |
Palvoinen nel cespuglio
corse,
Palvoinen sul salce. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
80 |
Etsittihin iskijätä,
sonnin suuren sortajata
kaunihista Karjalasta,
Suomen suurilta tiloilta,
vienosta Venäjän maasta,
Ruotsin maasta rohkeasta,
Lapin laajoilta periltä,
Turjan maasta mahtavasta; |
Si cercava un mazzatore,
del gran toro un macellaro,
dai bei campi di Carelia,
dai gran piani di Suomi,
dalla fiacca terra russa
e dal suol di Svezia altero,
dall'estremo di Lapponia,
da Turja, terra di maghi; |
|
|
|
|
etsittihin Tuonelasta,
Manalasta, maanki alta.
Etsittihin, eipä löytty,
haettihin, ei havaittu. |
lo cercavan da
Tuonela
e financo da
Manala;
fu cercato, e non trovato
ed invano dimandato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Etsittihin iskijätä,
katsottihin kaatajata
selvältä meren selältä,
lake'ilta lainehilta. |
Fu cercato un mazzatore,
fu guardato per trovarlo
fin sul dorso del mar chiaro,
fin sull'onde sterminate. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
90 |
Mies musta merestä nousi,
uros umpilainehista, |
Sorse un uom nero dal mare,
un eroe dall'onda ascosa, |
|
|
|
|
aivan selvältä selältä,
ulapalta aukealta.
Ei tuo ollut suurimpia
eikä aivan pienimpiä:
alle maljan maata mahtui,
alle seulan seisomahan. |
su del mar dal dorso chiaro,
dall'aperta superficie.
Ei non era dei più grandi
e nemmen dei più piccini:
in un guscio si sdraiava,
sotto un staccio ritto stava. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
100 |
Se oli ukko rautakoura,
rauankarva katsannolta;
päässä paatinen kypärä,
jaloissa kiviset kengät, |
Pugno avea di ferro il vecchio
e color di ferro il viso;
coprìa il capo elmo di pietra
e di pietra scarpe ai piedi, |
|
|
|
|
veitsi kultainen käessä,
varsi vasken-kirjavainen. |
un coltello d'oro in mano
con un manico di rame. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Saip' on siitä iskijänsä,
tapasipa tappajansa,
Suomen sonni sortajansa,
maan kamala kaatajansa. |
E così l'ammazzatore
fu trovato, il colpitore,
del gran toro il macellaro,
il meschin che l'abbattesse. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
110 |
Heti kun näki eränsä,
ruhtoi niskahan rutosti:
sorti sonnin polvillensa,
kylen maahan kyykähytti. |
Vista appena la sua preda,
gli saltò sulla cervice,
piegò il toro sui ginocchi,
lo buttò col fianco a terra. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Saiko paljo saalihiksi?
Saanut ei paljo saalihiksi:
sata saavia lihoa,
sata syltä makkarata,
verta seitsemän venettä,
kuuta kuusi tynnyriä
noihin Pohjolan pitoihin,
Sariolan syöminkihin. |
Ne cavò grande profitto?
non ne ottenne gran profitto:
cento tini empì la carne,
di salcicce, cento tese,
empì il sangue sette barche
e sei botti grosse il grasso
per le feste di
Pohjola,
pei banchetti di
Sariola. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Si fa la birra e si
apprestano cibi |
120 |
Tupa oli tehty Pohjolassa,
tupa laitto, pirtti suuri, |
C'era in
Pohjola una stanza,
stanza vasta, gran stanzone, |
|
|
|
|
sivulta yheksän syltä,
päästä seitsentä leveä.
Kukko kun laessa lauloi,
ei sen ääni maahan kuulu;
penin haukunta perässä
ei kuulu ovehen asti. |
di lunghezza, nove tese,
sette tese di larghezza.
Se sul tetto canta il gallo,
non si sente il canto a terra,
e se latra il cane in fondo,
non si sente dalla porta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
130 |
Tuop' on Pohjolan emäntä
liikkui sillan liitoksella,
laahoi keskilattialla.
Arvelee, ajattelevi: |
La signora di
Pohjola
va su e giù pel tavolato
e passeggia sul piancito
e fra sé così riflette: |
|
|
|
|
«Mistäpä olutta saamme,
taarit taiten laittelemme
näille häille hankkimille,
pioille pi'ettäville?
En tieä tekoa taarin
enkä syntyä olosen». |
«Donde prendere la birra,
come far birra leggera
per le nozze, pei banchetti
che si devono imbandire?
Io conciar non so la birra
né l'origine so dire». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Olipa ukko uunin päällä.
Lausui ukko uunin päältä: |
C'era un vecchio sulla stufa,
dalla stufa disse il vecchio: |
|
|
Canto della birra |
140 |
«Ohrasta oluen synty,
humalasta julkijuoman, |
«La bevanda rinomata
vien dal luppolo, dall'orzo, |
|
|
|
|
vaikk' ei tuo ve'että synny
eikä tuimatta tuletta. |
ma non nasce senza l'acqua,
senza il fuoco poderoso. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
150 |
«Humala, Remusen poika,
piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin,
viholaisna viskottihin
vierehen Kalevan kaivon,
Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi,
yleni vihanta virpi; |
«Figlio è il luppolo di Remu,
del piccino in terra messo,
serpentello, giù piantato,
formichetta, seminato
presso al fonte di
Kaleva,
nella fossa al campo d'Osmo;
crebbe là giovin germoglio,
sorse verde ramoscello, |
|
|
|
|
nousi puuhun pienoisehen,
kohen latvoa kohosi. |
si levò come alberello,
si coprì di foglie in cima. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Onnen ukko ohran kylvi
Osmon uuen pellon päähän.
Ohra kasvoi kaunihisti,
yleni ylen hyvästi
Osmon uuen pellon päässä,
kaskessa pojan Kalevan. |
«L'orzo il vecchio fortunato
seminò sul nuovo campo.
Crebbe l'orzo bellamente,
si levò superbo in alto,
lungo il nuovo campo d'Osmo
nel terreno dissodato. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
160 |
«Oli aikoa vähäisen,
jo huuhui humala puusta, |
«Era poco tempo scorso
ed il luppolo dai rami |
|
|
|
|
ohra lausui pellon päästä,
vesi kaivosta Kalevan:
"Milloin yhtehen yhymme,
konsa toinen toisihimme?
Yksin on elo ikävä,
kahen, kolmen kaunoisampi". |
sussurrò, l'orzo del campo,
disse l'acqua dalla fonte:
"Quando noi ci riuniremo,
l'un con l'altro insiem staremo?
triste è viver da solo,
in due, in tre molto più bello". |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
170 |
«Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
otti ohrasen jyviä,
kuusi ohrasen jyveä, |
«Osmotar, fabbra di birra,
lei di birra conciatrice,
prese allora i semi d'orzo,
prese d'orzo allor sei semi |
|
|
|
180 |
seitsemän humalan päätä,
vettä kauhoa kaheksan;
niin pani pa'an tulelle,
laittoi keiton kiehumahan.
Keitti ohraista olutta
kerkeän kesäisen päivän
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen,
puisen uuen uurtehesen,
korvon koivuisen sisähän. |
e di luppol sette cime,
d'acqua cinque romaiuoli;
mise il pentolo sul fuoco,
fe' bollire la mistura.
Fe' così dall'orzo birra
nei veloci dì d'estate,
sulla punta nebulosa
presso all'isola nebbiosa,
in un vaso a nuovo fondo,
dentro un tino di betulla. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Sai oluen panneheksi,
ei saanut hapanneheksi.
Arvelee, ajattelevi,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitä tuohon tuotanehe
ja kuta katsottanehe
oluelle happaimeksi,
kaljalle kohottimeksi?" |
«Era, sì, cotta la birra,
ma non era inacidita.
Rifletteva allor, pensava,
tali detti pronunziava:
"Che bisogna qui portare,
a che cosa ora badare
acciocché s'inacidisca,
acciocché la birra mussi?" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
190 |
«Kalevalatar, kaunis neiti,
se on sormilta sorea, |
«Kalevatar, la fanciulla
bella, dalle belle dita, |
|
|
|
|
aina liukas liikunnolta,
aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella,
keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen
kahen kattilan kesellä.
Näki puikon lattialla:
poimi puikon lattialta. |
sempre svelta, sempre in moto,
sempre in gambe, sempre pronta,
va su e giù pel tavolato
e passeggia sul piancito,
bada a questa e a quella cosa,
ai due pentoli sta attenta.
Vide in terra un bastoncino,
lo raccolse dal piancito. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
200 |
«Katselevi, kääntelevi:
'Mitä tuostaki tulisi |
«Lo guardava, lo voltata:
"Che potrebbe diventare |
|
|
|
|
Kavon kaunihin käsissä,
hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin?' |
nelle mani della bella,
nelle dita dell'ancella?
Se lo dessi a
Kapo in mano,
alla buona fra le dita?" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
210 |
«Kantoipa Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä:
syntyi valkea orava. |
«Lo portò nelle sue mani,
della buona fra le dita.
Fregò
Kapo palma a palma,
l'una e l'altra delle mani,
si fregò sui due ginocchi:
lo scoiattol bianco nacque. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
220 |
«Noin se neuvoi poikoansa,
oravaistansa opasti:
"Oravainen, kummun kulta,
kummun kukka, maan ihana!
Juokse tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan:
mieluisahan Metsolahan,
tarkkahan Tapiolahan!
Nouse puuhun pienoisehen,
taiten tarhalatvaisehen, |
«Consigliava ella il figliuolo,
lo scoiattolo ammoniva:
"Oro e fior della collina,
ornamento della terra!
Colà corri, dov'io dico,
va colà dove ti mando:
verso
Metsola benigna,
vêr
Tapiola vigilante!
Monta sopra un alberello,
svelto, sulla larga cima |
|
|
|
|
jottei kokko kouraiseisi
eikä iskis' ilman lintu!
Tuo'os kuusesta käpyjä,
petäjästä helpehiä,
ne kanna Kavon kätehen,
oluehen Osmottaren!" |
che non l'aquila t'aggranfi,
che il volante non ti afferri!
Porta coccole dal pino,
porta loppa dall'abete,
dàlle a
Kapo nelle mani,
per compir la birra d'Osmo!" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
230 |
«Osasi orava juosta,
pöyhtöhäntä pyörähellä,
pian juosta matkan pitkän,
välehen välit samota, |
«Lo scoiattolo saltare
seppe bene, il codalarga,
fare presto il lungo viaggio
e veloce quel tragitto, |
|
|
|
|
salon poikki, toisen pitkin,
kolmannen vähän vitahan
mieluisahan Metsolahan,
tarkkahan Tapiolahan. |
per il lungo, per il largo,
per traverso alla foresta,
fino a
Metsola soave,
fino a
Tapiola prudente. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
240 |
«Näki kolme korpikuusta,
neljä pienoista petäätä;
nousi kuusehen norolla,
petäjähän kankahalla.
Eikä kokko kouraisnunna,
iskenynnä ilman lintu. |
«Vide tre larici lunghi,
quattro pini piccolini;
va sul larice alla valle,
sopra il pino alla brughiera.
Né l'acciuffa l'aquilotto,
né l'aggranfia il volatore. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Katkoi kuusesta käpyjä,
petäjästä päitä lehvän.
Kävyt kätki kynsihinsä,
kääräisi käpälihinsä;
ne kantoi Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin. |
«Prese coccole dal pino
e dal larice i virgulti.
Se li strinse fra gli unghioli,
se li avvolse fra le zampe;
e li porse a
Kapo in mano,
alla buona fra le dita. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
250 |
«Kapo pisti kaljahansa,
Osmotar oluehensa:
eip' ota olut hapata,
juoma nuori noustaksensa. |
«Kapo allor li mise dentro
alla birra leggerina:
ma la birra non fermenta,
la bevanda non si gonfia. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
ainakin ajattelevi:
"Mitä tuohon tuotanehe
oluelle happaimeksi,
kaljalle kohottimeksi?" |
«Osmotar, fabbra di birra,
Kapo, buona bollitrice,
ripensava senza posa:
"Che bisogna qui portare,
acciocché s'inacidisca,
acciocché la birra mussi?" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
260 |
«Kalevatar, kaunis neiti,
se on sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta,
aina kengältä kepeä, |
«Kalevatar, la fanciulla
bella, dalle belle dita,
sempre svelta, sempre in moto,
sempre in gambe, sempre pronta, |
|
|
|
|
liikkui sillan liitoksella,
keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen
kahen kattilan kesellä.
Näki lastun lattialla:
poimi lastun lattialta. |
va su e giù pel tavolato
e passeggia sul piancito,
bada a questa e a quella cosa,
ai due pentoli sta attenta.
Vide in terra un trucioletto,
lo raccolse dal piancito. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
270 |
«Katselevi,
kääntelevi:
"Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
hyvän immen hyppysissä, |
«Lo guardava, lo voltata:
"Che potrebbe diventare
nelle mani della bella,
nelle dita dell'ancella? |
|
|
|
|
jos kannan Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin?" |
se lo dessi a
Kapo in mano,
alla buona fra le dita?" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Kantoipa Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä:
syntyi näätä kultarinta. |
«Lo portò nelle sue mani,
della buona fra le dita;
fregò
Kapo palma a palma,
l'una e l'altra delle mani,
si fregò le gambe, e nacque,
petto d'or, lo zibellino. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
280 |
«Niin se neuvoi nääteänsä,
orpolastansa opasti: |
Consigliava il zibellino,
ammoniva l'orfanello: |
|
|
|
290 |
"Näätäseni, lintuseni,
rahankarva kaunoiseni!
Mene tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan:
kontion kivikololle,
metsän karhun kartanolle,
jossa karhut tappelevat,
kontiot kovin elävät!
Kourin hiivoa kokoa,
käsin vaahtea valuta, |
«Zibellino, caro augello,
di pelliccia grazïosa!
Colà corri dov'io dico,
va colà, dove ti mando:
verso la grotta dell'orso,
la sua casa dentro il bosco,
dove gli orsi si fan guerra,
dove menan vita dura!
Prendi bave con gli unghioli,
schiuma chiappa con le dita, |
|
|
|
|
se kanna Kavon kätehen,
tuo olallen Osmottaren!" |
dàlle a
Kapo nelle mani,
ad
Osmotar sulle spalle!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
300 |
«Jopa taisi näätä juosta,
rinta kulta riehätellä.
Pian juoksi matkan pitkän,
välehen välit samosi,
joen poikki, toisen pitkin,
kolmannen vähän vitahan
kontion kivikololle,
karhun louhikammiolle. |
«Ben la martora saltare,
correr seppe il petto d'oro.
Fare presto il lungo viaggio
e veloce quel tragitto.
per il lungo, per il largo
e del fiume per traverso
fin dell'orso alla caverna,
alla tana sua pietrosa. |
|
|
|
|
Siellä karhut tappelevat,
kontiot kovin elävät
rautaisella kalliolla,
vuorella teräksisellä. |
Colà gli orsi si fan guerra,
vivon là lor dura vita
sopra la ferrigna rupe,
sopra l'aspro, duro colle. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
310 |
«Valui vaahti karhun suusta,
hiiva hirveän kiasta:
käsin vaahtea valutti,
kourin hiivoa kokosi;
sen kantoi Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin. |
«Cola schiuma dalla bocca,
bave l'orso dalla gola:
prese schiuma con gli unghioli
e le bave con le zampe;
e le porse a
Kapo
in mano,
alla buona fra le dita. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Osmotar oluehensa,
Kapo kaatoi kaljahansa:
ei ota olut hapata,
mehu miesten puurakoia. |
«Osmotar le mise dentro
alla birra leggerina:
non fermenta, non spumeggia
la bevanda ai forti cara. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
320 |
«Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä,
ainakin ajattelevi:
"Mitä tuohon tuotanehe
oluelle happaimeksi,
kaljalle kohottimeksi?" |
Osmotar, fabbra di birra,
Kapo, buona bollitrice,
ripensava senza posa
"Che bisogna qui portare,
acciocché s'inacidisca,
acciocché la birra mussi?" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
330 |
«Kalevatar, kaunis neiti,
tyttö sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta,
aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella,
keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen
kahen kattilan välillä.
Näki maassa palkoheinän:
poimi maasta palkoheinän. |
«Kalevatar, la fanciulla
bella, dalle belle dita,
sempre svelta, sempre in moto,
sempre in gambe, sempre pronta,
va su e giù pel tavolato
e passeggia sul piancito,
bada a questa e a quella cosa,
ai due pentoli sta attenta.
Vide in terra un guscettino,
lo raccolse dal piancito. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Katselevi, kääntelevi:
"Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin?" |
«Lo guardava, lo voltata:
"Che potrebbe diventare
nelle mani della bella,
nelle dita dell'ancella?
Se lo dessi a
Kapo in mano,
alla buona fra le dita?" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
340 |
«Kantoipa Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
hykerti käsin molemmin |
«Lo portò nelle sue mani,
della buona fra le dita.
Fregò
Kapo palma a palma,
l'una e l'altra delle mani, |
|
|
|
|
molempihin reisihinsä:
mehiläinen siitä syntyi. |
si fregò sui due ginocchi
ed allora nacque l'ape. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
350 |
«Niin se neuvoi lintuansa,
mehiläistänsä opasti:
"Mehiläinen, lintu liukas,
nurmen kukkien kuningas!
Lennä tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan:
saarelle selälliselle,
luo'olle merelliselle! |
«Consigliava il suo uccellino,
ammoniva l'ape cara:
"Ape, svelto mio augelletto,
che sei re dei fior del prato!
Colà vola, dov'io dico
va' colà, dove ti mando
verso l'isola nell'onde,
verso la rupe marina! |
|
|
|
360 |
Siell' on neiti nukkununna,
vyö vaski valahtanunna,
sivulla simainen heinä,
mesiheinä helmassansa.
Tuo simoa siivessäsi,
kanna mettä kaavussasi
heleästä heinän päästä,
kukan kultaisen kuvusta;
se kanna Kavon kätehen,
tuo olallen Osmottaren!" |
Colà dorme una fanciulla,
ha di rame la cintura,
zuccherata l'erba al fianco
e sull'orlo della veste.
Prendi il miele dentro l'ali,
porta il nettare nel manto,
dalle punte d'erba fine
e dai calici dorati,
dàllo a
Kapo nelle mani,
ad
Osmotar sulle spalle!" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
370 |
«Mehiläinen, lintu liukas,
jopa lenti jotta joutui.
Pian lenti matkan pitkän,
välehen välit lyhenti,
meren poikki, toisen pitkin,
kolmannen vähän vitahan
saarehen selällisehen,
luotohon merellisehen.
Näki neien nukkunehen,
tinarinnan riutunehen |
«L'ape allor, svelto uccellino,
via volò, s'alzò veloce,
fece a volo il lungo viaggio,
abbreviò quel gran tragitto
per il lungo, per il largo
e del mare per traverso,
fino all'isola nell'onde,
allo scoglio in mezzo al mare;
la fanciulla addormentata
vide, dal cinto di stagno, |
|
|
|
|
nurmelle nimettömälle,
mesipellon pientarelle,
kupehella kultaheinä,
vyöllänsä hopeaheinä. |
sopra il prato senza nome,
sul confin del dolce campo;
erba d'oro aveva ai fianchi
e d'argento alla cintura. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
380 |
«Kasti siipensä simahan,
sulkansa mesi sulahan
helevässä heinän päässä,
kukan kultaisen nenässä;
sen kantoi Kavon kätehen,
hyvän immen hyppysihin. |
«Dentro il nettar getta l'ali
e le penne dentro il miele,
sulle punte d'erba fine,
sopra i calici de' fiori;
lo portò di
Kapo in mano,
della buona fra le dita. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
390 |
«Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa:
siit' otti olut hapata,
siitä nousi nuori juoma
puisen uuen uurtehessa,
korvon koivuisen sisässä;
kuohui korvien tasalle,
ärjyi päällen äyrähien,
tahtoi maahan tyyräellä,
lattialle lasketella. |
«Osmotar lo mise dentro
alla birra leggerina:
prese allora a fermentare,
a gonfiarsi la bevanda
dentro il vaso a nuovo fondo,
dentro il tino di betulla;
fino al manico ribolle
e zampilla fuor dagli orli,
scorrer vuole fino a terra,
saltar giù sul pavimento. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Oli aikoa vähäisen,
pirahteli pikkaraisen.
Joutui juomahan urohot,
Lemminkäinen liiatenki:
juopui Ahti, juopui Kauko,
juopui veitikkä verevä
oluelta Osmottaren,
kaljalta Kalevattaren. |
«Era scorso un po' di tempo,
un momento era passato
ed a ber vennero i forti,
Lemminkäinen per il primo:
restò
Kauko inebriato,
ebro il giovin scapestrato
per la nuova birra cotta
dalla figlia di
Kaleva. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
400 |
«Osmotar, oluen seppä,
Kapo, kaljojen tekijä, |
«Osmotar, fabbra di birra,
Kapo, buona conciatrice, |
|
|
|
|
hän tuossa sanoiksi virkki:
"Voi, poloinen, päiviäni,
kun panin pahan oluen,
tavattoman taarin laitoin:
ulos korvosta kohosi,
lattialle lainehtivi!" |
disse allor queste parole:
"Ahimé, poveri miei giorni,
da ch'io feci mala birra,
trascurata la conciai,
fuori dal tino a gonfiare
il piancito ad inondare!" |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
410 |
«Punalintu puusta lauloi,
rastas räystähän rajalta:
"Ei ole pahaoloinen,
on juoma hyväoloinen, |
«Su dall'albero la gazza
cantò su dal tetto il tordo:
"Non è già la birra mala,
essa è buona di natura; |
|
|
|
|
tynnyrihin tyhjettävä,
kellarihin käytettävä
tynnyrissä tammisessa,
vaskivannetten sisässä". |
nelle botti è da vuotarsi,
in cantina è da portarsi,
e di quercia sien le botti
e di rame sien cerchiate". |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
420 |
«Se oli oluen synty,
kalevaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä,
siitä kuulun kunniansa,
kun oli hyväoloinen,
hyvä juoma hurskahille: |
«Tal l'origin della birra
per i figli di
Kaleva;
acquistò poi buona fama,
venne quindi in grande onore,
perché di natura buona
e bevanda grata ai sobri: |
|
|
|
|
pani naiset naurusuulle,
miehet mielelle hyvälle,
hurskahat iloitsemahan,
hullut huppeloitsemahan». |
alle donne dà il sorriso,
mette l'uom di buon umore;
fa, chi è sobrio, rallegrare
e chi è matto, delirare». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
430 |
Siitä Pohjolan emäntä,
kun kuuli oluen synnyn,
koki vettä suuren korvon,
uuen puisen puolellensa,
siihen ohria oloksi
ja paljo humalan päitä. |
La signora di
Pohjola
poiché seppe della birra,
versò l'acqua in un gran vaso,
fino a mezzo lo fe' colmo,
orzo aggiunse in abbondanza
e di luppolo le cime. |
|
|
|
|
Alkoi keitteä olutta,
väkivettä väännätellä
uuen puisen uurtehessa,
korvon koivuisen sisässä. |
A conciar prese la birra,
a girar l'acqua robusta
dentro il vaso a nuovo fondo,
dentro il tino di betulla. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
440 |
Kuut kiviä kuumettihin,
kesät vettä keitettihin,
salot puita poltettihin,
kaivot vettä kannettihin:
jo salot saristui puista,
veet väheni lähtehistä |
Sassi
a mesi son scaldati,
l'acqua bolle per più estati,
brucian gli alberi dei boschi,
portan l'acqua dalle fonti:
ed i boschi son già radi,
scema l'acqua dalle fonti |
|
|
|
|
olosia pantaessa,
kaljoja kyhättäessä
Pohjan pitkiksi pioiksi,
hyvän joukon juomingiksi. |
quella birra per conciare,
la bevanda a preparare
per le lunghe feste a
Pohja
perché beva la gran folla. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
450 |
Savu saarella palavi,
tuli niemen tutkaimella.
Nousipa savu sakea,
auer ilmahan ajoihe
tuimilta tulisijoilta,
varavilta valke'ilta: |
Sopra
l'isola si leva
fumo, e fuoco sulla punta.
S'alza il fumo fitto, e fitto
il vapore su nell'aria
dai vivaci focolari,
dalle fiamme poderose: |
|
|
|
|
täytti puolen Pohjan maata,
kaiken Karjalan sokisti. |
Pohja a mezzo ne ricopre,
la Carelia oscura tutta. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansa kaikki katsahtavi,
katsahtavi, kaivahtavi:
«Mistäpä savunen saapi,
auer ilmahan ajaikse?
Pienikö soan savuksi,
suuri paimosen paloksi». |
Tutto
il popolo guardava,
osservava dubitando:
«Donde viene questo fumo,
quel vapore su nell'aria?
se di guerra, è piccol troppo,
troppo grande, di pastori». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
460 |
Tuop' on äiti Lemminkäisen
aivan aamulla varahin |
Di
Lemminkäinen la madre,
non appena fatto giorno, |
|
|
|
|
läksi vettä lähteheltä;
näkevi savun sakean
pohjoisilla maailmoilla.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
«Nuo onpi soan savuja,
varsin vainovalke'ita!» |
va per acqua alla fontana,
vede il fumo fitto fitto
sulle terre di
Pohjola.
Dice allor queste parole:
«Certo è fumo d'una guerra,
fiamme accese da nemici!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
470 |
Itse Ahti Saarelainen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
katseleikse, käänteleikse.
Arvelee, ajattelevi: |
Ahti stesso, l'isolano,
il leggiadro
Kaukomieli,
si voltava a riguardare
e così stava a pensare: |
|
|
|
|
«Josp' on kaalan katsomahan,
likeltä tähystämähän,
mistä tuo savunen saapi,
auer ilman täyttelevi,
oisiko soan savuja,
noita vainovalke'ita». |
«Se a vedere m'accostassi,
da vicino se guardassi
donde viene questo fumo,
quel vapor che riempe l'aria;
se sia fumo d'una guerra,
fiamme accese dai nemici». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
480 |
Kaaloi Kauko katsomahan
savun syntymäsijoa:
ei ollut soan tulia
eikä vainovalke'ita; |
Mosse
Kauko ad osservare
donde quel fumo nascesse:
non di guerra erano fuochi
e nemmen fiamme nemiche; |
|
|
|
|
olipa oluttulia,
kaljankeitto-valke'ita
Sariolan salmen suulla,
niemen kaiskun kainalossa. |
eran fuochi della birra,
fiamme sotto le caldaie,
sullo stretto di
Sariola,
sulla striscia d'isolette. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
490 |
Siinä Kauko katselevi...
Silmä karsas Kaukon päässä,
silmä karsas, toinen kiero,
suu vähiten väärällänsä.
Virkki viimein katsellessa,
poikki salmesta sanovi: |
Verso
là
Kauko guardava
con un occhio di traverso
e di sbieco con l'altr'occhio
e torceva un po' la bocca;
nel guardare, disse in fine,
gridò forte oltre lo stretto: |
|
|
|
|
«Oi armas anoppiseni,
Pohjan ehtoisa emäntä!
Laitapa oluet oivat,
keitä kaljat kelvolliset
juotavaksi joukon suuren,
Lemminkäisen liiatenki
noissa häissänsä omissa
kera nuoren tyttäresi!» |
«Oh mia cara suoceruccia,
oh benevola signora!
concia birra proprio buona,
fa' squisita la bevanda,
perché beva la gran folla,
Lemminkäinen per il primo
festeggiando le sue nozze
con la giovin tua figliuola!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
500 |
Sai olonen valmihiksi,
mehu miesten juotavaksi. |
Approntata era la birra,
il liquor dei forti pronto. |
|
|
|
|
Pantihin olut punainen,
kalja kaunis käytettihin
maan alle makoamahan
kivisessä kellarissa,
tammisessa tynnyrissä,
tapin vaskisen takana. |
La rossiccia bella birra
venne allora trasportata,
che dormisse sottoterra
dentro le celle di pietra,
dentro le botti di quercia,
dietro il succhiello di rame. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
510 |
Siitä Pohjolan emäntä
laittoi keitot kiehumahan,
kattilat kamuamahan,
riehtilät remuamahan. |
La
signora di
Pohjola
fece cuocere le zuppe,
fe' le pentole bollire,
scoppiettare le padelle. |
|
|
|
|
Leipoi siitä leivät suuret,
suuret talkkunat taputti
hyvän rahvahan varaksi,
joukon suuren syötäviksi
Pohjan pitkissä pioissa,
Sariolan juomingissa. |
Cuocé poi grosse pagnotte
e d'avena polentoni
perché il popol ne godesse,
si saziasse la gran folla
in quel lungo banchettare,
di
Sariola nel trincare. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Si mandano
messaggeri a invitare gente alle
nozze; solamente Lemminkäinen vien
lasciato senza invito |
520 |
Saipa leivät leivotuksi,
talkkunat taputetuksi.
Kului aikoa vähäisen,
pirahteli pikkaraisen: |
Di
già cotti erano i pani,
ben battute le polente;
era scorso un po' di tempo,
un momento era passato |
|
|
|
|
olut tykki tynnyrissä,
kalja keikkui kellarissa:
«Kun nyt juojani tulisi,
lakkijani laittauisi,
kunnollinen kukkujani,
laaullinen laulajani!» |
e la birra giù nel tino
sussurrò, nella cantina:
«Se venisse un bevitore,
capitasse un sorbitore
che il mio onore celebrasse,
che la mia gloria cantasse!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
530 |
Etsittihin laulajata,
laaullista laulajata,
kunnollista kukkujata,
kaunista karehtijata: |
Si
andò in cerca d'un cantore,
di un esperto cantatore,
che sapesse ben cantare,
fosse buono ad intonare: |
|
|
|
|
lohi on tuotu laulajaksi,
hauki kunnon kukkujaksi.
Ei lohessa laulajata,
hauissa karehtijata:
lohen on leuat longallahan,
hauin hampahat hajalla. |
un salmone fu portato,
per cantor fu preso un luccio.
Non è il canto da salmone,
non è affare per un luccio:
ha il salmon mascelle flosce,
ed il luccio denti radi. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
540 |
Etsittihin laulajata,
laaullista laulajata,
kunnollista kukkujata,
kaunista karehtijata: |
Si
andò in cerca d'un cantore,
di un esperto cantatore,
che sapesse ben cantare,
fosse buono ad intonare: |
|
|
|
|
lapsi on tuotu laulajaksi,
poika kunnon kukkujaksi.
Ei lapsessa laulajata,
kuolasuussa kukkujata:
lapsen kiel' on kimmeltynnä,
kielen kanta kammeltunna. |
fu portato un bambinello
per cantare, un ragazzino.
Per bambini non è il canto,
non per bocca da saliva:
ha il bambin la lingua torta
e piantata di traverso. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
550 |
Uhkasi olut punainen,
noitueli nuori juoma
nassakassa tammisessa,
tapin vaskisen takana: |
Cominciò la birra rossa
a imprecare, a minacciare
dentro la botte di quercia,
dietro il succhiello di rame: |
|
|
|
|
«Kun et laita laulajata,
laaullista laulajata,
kunnollista kukkujata,
kaunista karehtijata,
potkin poikki vanteheni,
ulos pohjani porotan!» |
«Se un cantore non trovate,
un esperto cantatore
che mi sappia celebrare,
che sia buona ad intonare,
in due rompo queste doghe
ed il fondo fo saltare!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
560 |
Silloin Pohjolan emäntä
pani kutsut kulkemahan,
airuhut vaeltamahan.
Itse tuon sanoiksi virkki: |
Di
Pohjola la signora
a invitare mandò allora,
mandò messi per pregare
e così prese a parlare: |
|
|
|
570 |
«Ohoh piika pikkarainen,
orjani alinomainen!
Kutsu rahvasta kokohon,
miesten joukko juominkihin!
Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
sokeatki, vaivaisetki,
rammatki, rekirujotki!
Sokeat venehin soua,
rammat ratsahin ajele,
rujot re'in remmätellös! |
«Oh ragazza piccolina,
diligente mia ancellina!
Vai la gente ad invitare,
chiama gli uomini a trincare,
chiama i miseri, i meschini,
ed i ciechi, i poverini,
gl'impotenti, gli storpiati!
Porta i ciechi nella barca,
sul cavallo gl'impotenti,
gli storpiati nella slitta! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
«Kutsu kaikki Pohjan kansa
ja kaikki Kalevan kansa,
kutsu vanha Väinämöinen
lailliseksi laulajaksi!
Elä kutsu Kaukomieltä,
tuota Ahti Saarelaista!» |
«Tutti
invita quel di
Pohja,
tutto il popol di
Kaleva,
chiama il vecchio
Väinämöinen,
il cantor così valente,
Kaukomieli non chiamare,
l'isolan non invitare!» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
580 |
Tuop' on piika pikkarainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Miks' en kutsu Kaukomieltä,
yhtä Ahti Saarelaista?» |
La
ragazza piccolina
le rispose, così disse:
«Perché resta senza invito
Kaukomieli,
l'isolano?» |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
590 |
Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan vastaten sanovi:
«Siks' et kutsu Kaukomieltä,
tuota lieto Lemminkäistä,
kun on kaikitse toraisa,
aivan tarkka tappelija;
tehnyt on häissäki häpeät,
pitoloissa pillat suuret,
nauranut pyhäiset piiat
pyhäisissä vaattehissa». |
La
signora di
Pohjola
replicò questa parola:
«Non s'invita
Kaukomieli,
quell'allegro
Lemminkäinen,
perché sempre attacca lite,
sempre è pronto a dare busse;
spesso ha messo lo scompiglio
nelle nozze, nelle feste
ha schernito le fanciulle,
la nuziale santa veste». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuop' on piika pikkarainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Mistä tieän Kaukomielen,
jotta heitän kutsumatta?
En tunne Ahin kotia,
Kaukomielen kartanoa». |
La
ragazza piccolina
le rispose, così disse:
«Come mai potrò sapere
qual'è
Kauko e non chiamarlo?
Io non so d'Ahti la casa,
né di
Kauko la dimora». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
600 |
Sanoi Pohjolan emäntä,
itse lausui ja nimesi:
«Hyvin tunnet Kaukomielen,
tuon on Ahti Saarelaisen: |
La
signora di
Pohjola
replicò questa parola:
«Facil è che tu conosca
qual sia
Kauko, l'isolano: |
|
|
|
|
Ahti saarella asuvi,
veitikkä vesien luona,
laajimman lahen sivulla,
Kaukoniemen kainalossa». |
in un'isola soggiorna,
presso l'acqua lo scapato,
dove il golfo è più disteso,
sul piegar del promontorio». |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
610 |
Tuop' on piika pikkarainen,
raataja rahan-alainen,
kantoi kutsut kuusialle,
keruhut kaheksialle.
Kutsui kaiken Pohjan kansan
ja kaiken Kalevan kansan, |
La
fanciulla piccolina,
l'operosa mercenaria,
in sei luoghi quell'invito
portò tosto, in otto posti.
Invitò tutti di
Pohja,
tutto il popol di
Kaleva, |
|
|
|
|
nuotki hoikat huonemiehet,
kaitakauhtanat kasakat.
Yks' on aino Ahti poika,
- senp' on heitti kutsumatta. |
anche quelli senza tetto,
quei vestiti d'una blusa;
d'Ahti il figlio solamente
restò senza quell'invito. |
|
|
|
|
|
|
|
