Torna ai cancelli del Ponte Arcobaleno
BIBLIOTECA

UGROFINNI
Finlandesi

MITI UGROFINNI
KALEVALA
Il Sedicesimo Runo
IL SEDICESIMO RUNO
Note di P.E. Pavolini
Bibliografia
KALEVALA
Il Sedicesimo Runo
Sunto del runo
         
         
KUUDESTOISTA RUNO

IL SEDICESIMO RUNO

 
         
         
Väinämöinen manda Sampsa Pellervoinen a cercare legna per la barca, si mette a costruirla, ma gli mancano tre parole magiche   Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista,
uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen.
Puita puuttui purren seppä,
lautoja venon tekijä.
Il verace Väinämöinen,
il sapiente sempiterno,
intagliava la barchetta,
nuova barca fabbricava
sulla punta nebulosa,
sopra l'isola nebbiosa.
Mancan legna all'artigiano,
assi a fare la barchetta.
 
         
  10

Kenpä puuta etsimähän,
tammea tavoittamahan

Chi la legna andrà a cercare,
chi gli abeti a domandare

 
    Väinämöiselle venoksi,
laulajalle pohjapuuksi?
pel battello, per il fondo
della barca del cantore?
 
         
    Pellervoinen, pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen,
sep' on puuta etsimähän,
tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle pohjapuuksi!
Pellervo, figliuol del campo,
Sampsa, il bimbo piccinino,
ei la legna andrà a cercare,
ei gli abeti a domandare
pel battello, per il fondo
della barca del cantore!
 
         
  20

Käypi tietä, astelevi
koillisille maailmoille.

Si avanzò, faceva strada
per le terre di grecale.

 
    Meni mäen, menevi toisen,
kulki kohta kolmannenki,
kirves kultainen olalla,
vaskivarsi kirvehessä.
Yhtyi haapa vastahansa,
sylen kolmen korkeuinen.
Venne a un colle, venne a un altro,
passò tosto il terzo ancora;
sulla spalla, l'ascia d'oro,
con il manico di rame.
Gli si fede un pioppo incontro,
alto l'albero tre tese.
 
         
  30

Tahtoi haapoa tavata,
puia puuta kirvehellä.
Haapa haastaen sanovi,
itse kielin kerkiävi:

Volle il pioppo egli colpire,
batter l'albero con l'ascia.
Ma si mise il pioppo a dire,
a ingegnarsi con la lingua:

 
    «Mitä, mies, tahot minusta,
kuta kuitenki hala'at?»
«Cosa mai da me ricerchi
uomo, cosa da me chiedi?»
 
         
    Sampsa poika Pellervoinen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Tuotapa tahon sinusta,
tuota etsin ja hala'an:
Väinämöiselle venettä,
laulajalle purren puuta».
Pellervoinen Sampsa disse,
il ragazzo gli rispose:
«Io da te questo ricerco,
questo chiedo, questo voglio:
della legna per la barca,
pel battello del cantore».
 
         
  40

Haapa haastoi kummemmasti,
sataoksainen osasi:

Parlò il pioppo, saviamente,
così disse il centorami:

 
    «Vuotava veno minusta
ja pursi putoavainen!
Minä olen ontelo tyveltä:
kolmasti tänä kesänä
toukka söi syämyeni,
mato juureni makasi».
«Farebb'acqua la barchetta
dal mio legno, e affonderebbe!
Sono vuoto giù dal ceppo:
per tre volte quest'estate
mi ha mangiato un verme il cuore
ed un baco la radice».
 
         
  50

Sampsa poika Pellervoinen
siitä eistyvi etemmä;
astua ajattelevi
maailmoille pohjaisille.

Sampsa il bimbo, Pellervoinen
andò innanzi; fe' pensiero
di recarsi, di affrettarsi
alle nordiche contrade.
 
         
    Tuli honka vastahansa,
sylen kuuen korkeuinen.
Iski puuta kirvehellä,
kolahutti kuokallansa,
kysytteli, lausutteli:
«Oisiko sinusta, honka,
Väinämöiselle venoksi,
laulajalle laivapuuksi?»
Gli si fece incontro un pino,
alto l'albero sei tese.
Picchiò l'albero con l'ascia,
lo percosse con l'accetta;
domandò, così gli disse:
«Ben da te verrebbe, o pino,
una barca a Väinämöinen,
al cantore una barchetta?»
 
         
  60

Honka vastata hotaisi,
itse äänehen ärähti:

Tosto gli rispose il pino
egli stesso con gran voce:

 
    «Ei minusta purtta tulle,
kuuen kaaren kantajata!
Mie olen honka huolainniekka;
kolmasti tänä kesänä
korppi koikkui latvallani,
varis vaakkui oksillani».
«Non da me può venir barca
portatrice di sei coste!
Sono un pino pien di tacche;
per tre volte quest'estate
gracchiò il corvo sul mi capo,
la cornacchia su' miei rami».
 
         
  70

Sampsa poika Pellervoinen
aina eistyvi etemmä;
astua ajattelevi
suvisille maailmoille.

Sampsa il bimbo, Pellervoinen
andò innanzi prestamente,
si affrettò verso altre terre,
volse i passi al mezzogiorno.

 
    Tuli tammi vastahansa,
ympäri yheksän syltä.
Una quercia eccogli incontro,
avea in giro nove tese.
 
         
    Kysytteli, lausutteli:
«Tulisko sinusta, tammi,
emeä erävenehen,
sotapurren pohjapuuta?»
La domanda, sì le dice:
«Ben da te verrebbe, quercia,
trave madre pel battello,
legno per barca da guerra?»
 
         
  80

Tammi taiten vastaeli,
osaeli puu omena:
«On vainen minussa puuta
emäksi yhen venosen,

Savia disse allor la quercia,
la ghiandifera rispose:
«Certo in me c'è legno per la
trave madre della barca,

 
    enk' ole hoikka huolainniekka
enkä ontelo sisältä.
Kolmasti tänä kesänä,
tänä suurena suvena
päivyt kierti keskipuuta,
kuuhut latvalla kumotti,
käet kukkui oksillani,
linnut lehvillä lepäsi».
né sottile, né intaccata
e nemmen son vuota dentro.
Per tre volte, in quest'estate,
del calor nel dolce tempo,
girò il sole in mezzo al tronco
e splendé la luna in cima,
il cucul cantò sui rami,
gli uccellini fra le foglie».
 
         
  90

Sampsa poika Pellervoinen
otti kirvehen olalta,

Sampsa il bimbo, Pellervoinen
prese l'ascia dalle spalle,

 
    iski puuta kirvehellä,
tammea tasaterällä;
pian taisi tammen kaata,
puun sorean sorrutella.
picchiò l'alber con l'accetta,
con la lama a taglio piatto;
l'alta quercia giù buttare
presto seppe, ed atterrare.
 
       

 

  100

Ensin laski latvan poikki,
tyven tyynni halkaisevi.
Veisti siitä pohjapuita,
lautoja epälukuisin
laulajalle laivaksiksi,
Väinämöiselle venoksi.

Spezzò prima in due la cima
e spaccò del tutto il tronco.
Intagliò del fondo l'assi,
senza numero panconi,
al cantore per legname
ed a Väinö per la barca.
 
         
    Siitä vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
teki tieolla venettä,
laati purtta laulamalla
yhen tammen taittumista,
puun murskan murenemista.
Ed il vecchio Väinämöinen,
il sapiente sempiterno,
fe' la barca per magìa,
il battello col cantare,
dalle schegge d'una quercia
e d'un alber dai frantumi.
 
         
  110

Lauloi virren: pohjan puutti,
lauloi toisen: liitti laian;
lauloi kohta kolmannenki
hankoja hakatessansa,

Cantò un verso, saldò il fondo;
un secondo, chiuse il fianco;
cantò tosto un terzo verso,
intagliati fûr gli scalmi,

 
    päitä kaaren päätellessä,
liitellessänsä limiä.
le giunture fûr saldate
e le costole fissate.
 
       
    Kaaritettua venosen,
liitettyä laian liitot
uupui kolmea sanoa
Già cerchiata era la barca,
già le costole connesse:
ma mancavan tre parole
    panemilla parraspuien,
kokkien kohentimilla,
peräpään on päättimillä.
i madieri per fissare
e la prua per raffermare
e la poppa a terminare.
 
         
Non potendo ottenerle da altri, discende a Tuonela, dove vorrebbero trattenerlo 120

Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,

Il verace Väinämöinen,
il sapiente sempiterno

 
  sanan virkkoi, noin nimesi:
«Voi poloinen, päiviäni!
Ei saanut veno vesille,
uusi laiva lainehille!»
parlò allora, così disse:
«Ahimé, poveri miei giorni!
non andò la barca in acqua,
non in mar la nuova nave!»
 
         
  130 Arvelee, ajattelevi,
mistäpä sanoja saisi,
loisi lempiluottehia;
pääskyjenkö päälaelta,
joutsenkarjan juonen päästä,
hanhilauman hartioilta?
E pensava, rifletteva,
dove prender le parole,
coglier detti di magia;
se di rondin dal cervello
o di cigni dalla testa
o dell'oche dalle spalle.
 
         
    Läksi saamahan sanoja.
Tuhoi joukon joutsenia,
harkun hanhia hävitti,
päättömästi pääskysiä:
ei saanut sanoakana,
ei sanoa eikä puolta.
A cercar va le parole:
spense un gran branco di cigni,
una schiera d'oche uccise,
senza fine rondinelle:
non trovò né una parola,
e nemmeno mezza sola.
 
         
  140

Arvelee, ajattelevi:
«Tuoll' oisi sata sanoa
kesäpeuran kielen alla,
suussa valkean oravan».

E pensava, rifletteva:
«Cento ne potrei trovare
d'una renna sulla lingua,
d'uno scoiattol nella bocca».
 
         
    Läksi saamahan sanoja,
ongelmoita ottamahan.
Pellon peuroja levitti,
oravia suuren orren:
sai siitä sanoja paljo,
ne kaikki avuttomia.
A cercar va le parole,
a pigliare gli scongiuri.
Abbatté di renne un campo,
di scoiattoli gran schiera:
trovò là parole molte,
ma eran tutte inefficaci.
 
         
  150 Arvelee, ajattelevi:
«Tuolta saan sa'an sanoja,
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajasta».
E pensava, rifletteva:
«Prendo ben cento parole
dalle case di Tuonela,
da Manala sempiterna».
 
         
    Läksi Tuonelta sanoja,
Manalalta mahtiloita.
Astua taputtelevi;
kävi viikon vitsikkoa,
viikon toisen tuomikkoa,
kolmannen katajikkoa:
jo näkyi Manalan saari,
Tuonen kumpu kuumottavi.
Da Tuoni cercò parole,
da Manala gli scongiuri.
Passò rapido per macchie
nella prima settimana;
la seconda, per cespugli
e la terza, ginepreti:
già vicino è l'isolotto
di Manala, e il colle splende.
 
         
  160

Vaka vanha Väinämöinen
jo huhuta huikahutti

Il verace Väinämöinen
gridò tosto ad alta voce

 
    tuossa Tuonelan joessa,
Manalan alantehessa:
«Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi,
yli salmen saa'akseni,
joen poikki päästäkseni!»
in quel fiume di Tuonela,
di Manala nel profondo:
«Porta, figlia di Manala,
una zattera, una barca,
per passare oltre lo stretto,
traghettare di là dal fiume!»
 
         
  170

Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
tuo oli poukkujen pesijä,
räpähien räimyttäjä

Di Tuoni la figlioletta,
di Manala ragazzetta,
stava gli abiti a lavare,
il bucato a risciacquare

 
  180

Tuonen mustassa joessa,
Manalan alusve'essä.
Sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
«Vene täältä tuotanehe,
kuni syy sanottanehe,
mi sinun Manalle saattoi
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman musertamatta».

di Tuoni nel nero fiume,
nel profondo di Manala.
Così disse, gli rispose,
fe' sentir le sue parole:
«Ben verrebbe la barchetta
se il motivo tu dicessi
perché a Manala venisti
senza che morbo né morte
ti prendesse, ti colpisse,
né uccisione in altro modo».
 
         
    Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Tuoni minun tänne tuotti,
Mana mailtani veteli».
Il verace Väinämöinen
le rispose, così disse:
«Tuoni qui dalla mia terra,
Mana qui m'ha trascinato».
 
         
  190

Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
tuonpa hän sanoiksi virkki:
«Jopa keksin kielastajan!
Kunp' on Tuoni tänne toisi,
Mana mailta siirteleisi,

Di Tuoni la figlioletta,
di Manala ragazzetta,
disse allor queste parole:
«Ben m'avvedo del bugiardo!
Se t'avesse qui portato
Tuoni stesso dalla terra,

 
    Tuoni toisi tullessansa,
Manalainen matkassansa
Tuonen hattu hartioilla,
Manan kintahat käessä.
Sano totta, Väinämöinen:
mi sinun Manalle saattoi?»
Tuoni ti accompagnerebbe,
il cammin teco farebbe:
porteresti il suo cappello,
i suoi guanti nelle mani.
Parla il vero, Väinämöinen!
che a Manala ti condusse?»
 
         
  200 Vaka vanha Väinämöinen
jo tuossa sanoiksi virkki:
«Rauta mun Manalle saattoi,
teräs tempoi Tuonelahan».
Il verace Väinämöinen
disse allor queste parole:
«Ferro a Mana mi condusse,
a Tuoni mi trasse acciaro».
 
         
  210 Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Tuosta tunnen kielastajan!
Kun rauta Manalle saisi,
teräs toisi Tuonelahan,
verin vaattehet valuisi,
hurmehen hurahteleisi.
Sano totta, Väinämöinen,
sano totta toinen kerta!»
Di Tuoni la figlioletta,
di Manala ragazzetta,
gli rispose, così disse:
«Che bugiardo sei, capisco!
Se a Tuoni t'avesse ferro
spinto, o lama dell'acciaio,
goccerebbero le vesti
per il sangue gorgogliante.
Parla il vero, Väinämöinen,
parla il vero questa volta!»
 
         
    Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Vesi sai minun Manalle,
aalto toi on Tuonelahan».
Il verace Väinämöinen
le rispose, così disse:
«Acqua a Mana m'ha portato,
l'onda a Tuoni trascinato».
 
         
  220 Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Ymmärrän valehtelijan!
Jos vesi Manalle saisi,
aalto toisi Tuonelahan,

Di Tuoni la figlioletta,
di Manala ragazzetta,
così disse, gli rispose:
«Che bugiardo sei capisco!
Se a Tuoni t'avesse l'acqua
spinto, l'onda trascinato,

 
    vesin vaattehet valuisi,
helmasi herahteleisi.
Sano tarkkoja tosia:
mi sinun Manalle saattoi?»
goccerebbero le vesti
e dal lembo l'acqua a stille.
Parla il vero, proprio il vero:
che a Manala ti condusse?»
 
         
    Tuossa vanha Väinämöinen
vielä kerran kielastavi:
«Tuli toi mun Tuonelahan,
valkea Manalle saattoi».
Pure il vecchio Väinämöinen
ciarlò ancora un'altra volta:
«A Tuoni mi portò il fuoco,
me la fiamma a Mana trasse».
 
         
  230

Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti,

Di Tuoni la figlioletta,
di Manala ragazzetta,

 
    hänpä tuon sanoiksi virkki:
«Arvoan valehtelijan!
Jos tuli Manalle toisi,
valkeainen Tuonelahan,
oisi kutrit kärventynnä,
partaki pahoin palanut.
gli rispose in questo modo:
«Ben m'avvedo che mentisci!
Se a Tuoni t'avesse il fuoco
e la fiamma trascinato,
i tuoi riccioli, la barba
arsa avresti malamente.
 
         
  240

«Oi sie vanha Väinämöinen!
Jos tahot venettä täältä,
sano tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä,

«O tu vecchio Väinämöinen,
se la barca tu vuoi avere,
di' parole veritiere,
queste l'ultime bugie!

 
    mitenkä tulit Manalle
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman murentamatta!»
Come mai venisti a Mana
senza che morbo né morte
ti prendesse, ti colpisse
né uccisione in altro modo?»
 
 

 

   
  250

Sanoi vanha Väinämöinen:
«Jos vähän valehtelinki,
kerran toisen kielastelin,
toki ma sanon toetki.
Te'in tieolla venettä,
laain purtta laulamalla.

Disse vecchio Väinämöinen:
«Se ho mentito per un poco,
se ho cianciato un'altra volta,
ben or dico cosa vera:
una barca per magìa
io facevo, col cantare.

 
    Lauloin päivän, lauloin toisen,
niin päivällä kolmannella
rikkoihe reki runoilta,
Cantai un giorno, un altro giorno;
ma venuto il terzo giorno,
si spezzò la slitta ai canti
  260

jalas taittui lausehilta:
läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiätä
rekosen rakentoani,
laulukorjan laatiani.
Tuopa nyt venoista tänne,
laita mulle lauttoasi

e la stanga agli scongiuri;
venni a Tuoni pel succhiello,
a Manala pel trivello,
ch'io mi fabbrichi la slitta
e la treggia de' miei canti.
Or qui porta la barchetta,
or la zattera mi appronta
 
    yli salmen saa'akseni,
joen poikki päästäkseni!»
per passar oltre lo stretto,
traghettar di là dal fiume!»
 
         
  270

Kyllä Tuonetar toruvi,
Manan neiti riitelevi:
«Oi on, hullu, hulluuttasi,
mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi
palata omille maille:

Ma di Mana la fanciulla
brontolò, lo garrì forte:
«O che pazzo di stoltezza,
uomo di poco giudizio!
A Tuoni senza motivo
vieni, a Mana senza morbo!
Meglio a te sarebbe stato
di tornare alle tue terre:

 
    äijä on tänne tullehia,
ei paljo palannehia».
molti son che vengon quivi
ma non molti tornan via».
 
       
    Sanoi vanha Väinämöinen:
«Akka tieltä kääntyköhön,
Disse il vecchio Väinämöinen:
«Una vecchia indietro torni,
    eip' on mies pahempikana,
uros untelompikana!
Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi!»
non degli uomini il peggiore,
né il più pigro fra gli eroi!
Or qui porta la barchetta,
di Manala ragazzetta!»
 
         
  280

Vei venehen Tuonen tytti;
sillä vanhan Väinämöisen

Ella allor portò la barca
e con quella Väinämöinen

 
    yli salmen saattelevi,
joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
«Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle,
kuolematta Tuonelahan!»
fe' passare oltre lo stretto,
traghettar di là dal fiume.
Disse poi queste parole:
«Väinämöinen, a te guai,
che venisti senza strage
a Manala senza morte!»
 
       
  290

Tuonetar, hyvä emäntä,
Manalatar, vaimo vanha,
toip' on tuopilla olutta,
kantoi kaksikorvaisella;

Tuonetar, buona massaia
Manalatar, vecchia donna,
portò birra dentro il gotto,
dentro il vaso con due anse;

    itse tuon sanoiksi virkki:
«Juop' on, vanha Väinämöinen!»
disse poi queste parole:
«Bevi, vecchio Väinämöinen
 
         
  300

Vaka vanha Väinämöinen
katsoi pitkin tuoppiansa:
sammakot kuti sisällä,
maot laioilla lateli.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
«En mä tänne tullutkana
juomahan Manalan maljat,
Tuonen tuopit lakkimahan:

Il verace Väinämöinen
guardò a lungo dentro il gotto:
v'eran dentro rane in frega
e sfilavan vermi ai lati.
Disse allor queste parole:
«Io non son certo venuto
a far brindisi a Manala,
a leccar di Tuoni i gotti:

 
    juopuvat oluen juojat,
kannun appajat katoovat».
l'ubriaco va in rovina
chi di birra i gotti vuota».
 
         
    Sanoi Tuonelan emäntä:
«Oi on vanha Väinämöinen!
Mitä sie tulit Manalle,
kuta Tuonelan tuville
ennen Tuonen tahtomatta,
Manan mailta kutsumatta?»
Di Tuonela la massaia
disse: «Vecchio Väinämöinen,
che a Manala ti condusse,
alle stanze di Tuonela,
pria che Tuoni ti cercasse,
dalla terra ti chiamasse?»
 
         
  310

Sanoi vanha Väinämöinen:
«Veistäessäni venoista,

Disse vecchio Väinämöinen:
«Mentre la barca intagliavo,

 
  320 uutta purtta puuhatessa
uuvuin kolmea sanoa
peripäätä päätellessä,
kokkoa kohottaessa.
Kun en noita saanutkana,
mailta, ilmoilta tavannut,
piti tulla Tuonelahan,
lähteä Manan majoille
saamahan sanoja noita,
ongelmoita oppimahan».
nuova nave fabbricavo,
mi mancaron tre parole
per finir la punta a poppa,
per alzar di prua la cima.
Poiché non potei trovarle
né dal ciel, né dalla terra,
bisognò venir da Tuoni,
alle terre di Manala,
a cercar quelle parole,
a imparar quegli scongiuri».
 
         
    Tuopa Tuonelan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Ei Tuoni sanoja anna,
Mana mahtia jakele!
Etkä täältä pääsnekänä
sinä ilmoisna ikänä
kotihisi kulkemahan,
maillesi matelemahan».
Ma di Tuoni la massaia
gli rispose, così disse:
«Non dà Tuoni le parole,
non fa parte di magìa!
Né di qua puoi ritornare
mai più, mai per questa vita,
per andare alla tua casa,
passeggiar nelle tue terre».
 
       
  330

Uuvutti unehen miehen,
pani maata matkalaisen

Gettò giù nel sonno l'uomo,
a dormir pose il viandante

 
    Tuonen taljavuotehelle.
Siinä mies makaelevi,
uros unta ottelevi:
mies makasi, vaate valvoi.
sopra il letto di pelliccia.
Si sdraiò l'uom per dormire,
prese sonno il valoroso,
dormì l'uom, vegliò la veste.
   

 

   
  340

Oli akka Tuonelassa,
akka vanha käykkäleuka,
rautarihman kehreäjä,
vaskilankojen valaja.
Kehräsi sataisen nuotan,
tuhantisen tuuritteli

In Tuonela c'è una vecchia,
vecchia dalla bazza aguzza,
che di ferro stame fila
e di rame fili fonde.
Reti tesse a cento maglie,
tesse reti a mille nodi

 
    yönä yhtenä kesäisnä
yhellä vesikivellä.
solamente in una notte,
sopra un sasso del torrente.
 
         
  350 Oli ukko Tuonelassa;
se on ukko kolmisormi,
rautaverkkojen kutoja,
vaskinuotan valmistaja.
Se kutoi sataisen nuotan,
tuhantisen tuikutteli
samana kesäisnä yönä
samalla vesikivellä.
Ed un vecchio c'è in Tuonela,
un vecchietto con tre dita,
tessitor di ferree reti
e di lacci tutti rame:
reti tesse a cento maglie,
tesse lacci a mille nodi
nella stessa notte estiva,
del torrente sopra il sasso.
 
         
  360

Tuonen poika koukkusormi,
koukkusormi, rautanäppi,
se veti sataisen nuotan
poikki Tuonelan joesta,
sekä poikki jotta pitkin,
jotta vieläkin vitahan,
jottei päästä Väinämöisen,
selvitä uvantolaisen
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana

Il figliuol di Tuoni, con le
dita a uncin, di ferro l'unghie,
quella rete a cento maglie
di Tuoni pe 'l fiume trasse:
di traverso, poi per lungo
ed ancor la trasse a sghembo
perché Väinö non fuggisse,
non partisse Uvantolainen,
mai più, mai per questa vita,
finché l'aurea luna splenda,

 
    tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista.
dalle case di Tuonela,
dalle stanze sempiterne.
 
         
Pure, con la sua potenza magica, riesce in qualche modo a Väinämoinen di uscire da Tuonela; e ritornatone, sconsiglia chiunque dal recarsi laggiù e descrive lo stato doloroso e tremendo in cui si trovano colà i malvagi   Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
«Joko lie tuhoni tullut,
hätäpäivä päälle pääsnyt
näillä Tuonelan tuvilla,
Manalan majantehilla?»
Il verace Väinämöinen
così disse, parlò allora:
«Non mi venne la rovina,
giunse il giorno di sventura
di Tuonela nelle stanze,
nelle case di Manala
 
       
370

Pian muuksi muuttelihe,
ruton toiseksi rupesi:

Prese tosto un'altra forma,
mutò rapido l'aspetto:

 
    meni mustana merehen,
saarvana sara'ikkohon;
matoi rautaisna matona,
kulki kyisnä käärmehenä
poikki Tuonelan joesta,
läpi Tuonen verkkoloista.
fatto nero, andò nel mare
come lontra, nel giuncheto,
strisciò come ferreo baco,
come serpe viperina
attraverso la corrente
e le reti di Tuonela.
 
         
  380

Tuonen poika koukkusormi,
koukkusormi, rautanäppi,
kävi aamulla varahin
verkkojansa katsomahan:

Il figliuol di Tuoni, con le
dita a uncin, le unghie di ferro,
si avviò di buon mattino
a guardare le sue reti:

 
    sa'an saapi taimenia,
tuhat emon alvehia,
eip' on saanut Väinämöistä,
ukkoa uvantolaista.
prese trote un centinaio,
prese mille pesciolini,
ma non prese Väinämöinen,
il vegliardo Uvantolainen.
 
         
  390

Siitä vanha Väinämöinen
Tuonelasta tultuansa
sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
«Elköhön hyvä Jumala,
elköhön sitä suetko,

Ed il vecchio Väinämöinen
ritornato da Tuonela
fece udire tali detti,
pronunziò questa preghiera:
«Non lasciar, buon Dio, giammai
non permetter che qualcuno

 
    itse-mennyttä Manalle,
Tuonelahan tunkeinutta!
Äijä on sinne saanehia,
vähä tuolta tullehia,
tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajoista».
vada a Mana da sé stesso
né a Tuonela si cacci!
Molti son che laggiù vanno,
pochi son che tornan via,
dalle case di Tuonela,
dalle stanze sempiterne!»
 
         
  400 Vielä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin lateli
nuorisolle nousevalle,
kansalle ylenevälle:

Disse ancor queste parole,
questo aggiunse ai detti suoi
per la gioventù che cresce,
per il popol che su viene:

 
  410

«Elkätte, imeisen lapset,
sinä ilmoisna ikänä
tehkö syytä syyttömälle,
vikoa viattomalle!
Pahoin palkka maksetahan
tuolla Tuonelan ko'issa:
sija on siellä syyllisillä,
vuotehet viallisilla,
alus kuumista kivistä,
palavoista paateroista,

«Non vogliate, uomini, mai
finché duri vostra vita,
danneggiar chi non ha colpa,
far del male all'innocente!
ché si paga ria mercede
nelle case di Tuonela.
Del colpevol ivi è stanza,
letti son pei peccatori,
sotto sassi ribollenti,
sotto grandi lastre ardenti,

 
    peitto kyistä, käärmehistä,
Tuonen toukista ku'ottu».
sotto un panno, che i serpenti
intessêr con gli aspri denti».
 
         

NOTE
di P.E. Pavolini

115-116 ― «Anche oggi nell'insegnare un sortilegio si tralasciano tre parole, se si vuole riservare a sé stessi l'efficacia» (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

253-254 ― Raffigurano il canto come un essere vivente, che corra su di una slitta. RITORNA

274-276 ― Cfr. Kalevala [X: 291-294]. RITORNA

287 ― «Buona massaia» detto con scherno, ché la bevanda offerta formicolava di ranocchi e di vermi (nota dalla terza edizione del Kalevala, 1887). RITORNA

334 ― Cioè: «era in dormiveglia, stava per assopirsi» (ma i pensieri non lo lasciavano dormire). Potrebbe forse intendersi: egli dormiva (immobile) ma la veste vegliava (muovendosi al vento)? L'Ahlqvist intende: «che la vigilanza di Väinämöinen non poteva esser del tutto vinta nemmeno da un sonno magico». RITORNA

Bibliografia

  • KIRBY William Forsell [traduzione inglese e note]: Kalevala, The Land of the Heroes. Londra 1907.
  • KOSKINEN: Dictionnaire finnois-français. Helsinki, 1900.
  • LÉOUZON LE DUC Louis Antoine [traduzione francese e note]: La Finlande (Kalevala). 1845, 1867.
  • LÖNNROT Elias: (Vanha) Kalevala. Helsinki 1835.
  • LÖNNROT Elias: (Uusi) Kalevala. Helsinki, 1849, 1887.
  • PAVOLINI Paolo Emilio [traduzione italiana e note]: Kalevala: Poema nazionale finnico. Remo Sandron, Milano 1910.
  • PAVOLINI Paolo Emilio [traduzione italiana e note]: Kalevala: Poema nazionale finnico (Ed. ridotta). Sansoni, Milano 1935.
  • SCHIEFNER Anton [traduzione tedesca e note]: Kalevala: Das Nationalepos der Finnen. 1852.

[BIBLIOGRAFIA FINNICA COMPLETA]

Biblioteca - Guglielmo da Baskerville.
Area Finnica - Vaka Vanha Väinö.
Traduzione e note di Paolo Emilio Pavolini (1910).
Pagina originale: 22.04.2005
Ultima modifica: 10.04.2013
 
POSTA
© BIFRÖST
Tutti i diritti riservati